Petteri Punakorva roadtrip:llä

Su aamuna (12.2.) suunnattiin 10 vaihtarin voimalla kohti autovuokraamoa, että nyt lähdetää tien päälle. Ei muuten lähdettykkään ihan saman tien. Vuokraajalla piti olla passi, ajokortti ja luottokortti mukana ja piti olla väh 21 v. Yhdellä oli, mutta koska oltiin vuokraamassa kahta autoa niin kahdella piti olla kaikki kyseiset lippulappuset. :D Helen pääsi sitten juoksemaan kampukselle ja takas, koska asu lähimpänä ja omisti kaikki kolme asiakirjaa. Täällä muuten ajetaan vasemmal puolel tietä brittityylillä ja kukaan ei ollut ennen ajanu kyseisellä puolella tietä... Port Alfrediin on Grahamstownista noin 60 km kiemuraista tietä, joka saa jopa Savon pikku tiet kalpenemaan (ainakin korkeuseroissa). Mennessä nähtiin seeproja ja jotain antiloopin tapaisia otuksia tien vierellä olleessa puistossa. Täällä muuten kaikki puistot ja Nature resorts on aidattuja...Se siitä vapaudesta.

Intian valtameri. Se ei ollut sininen, mutta lähellä oli. Biitsitkin oli ihan jees. Valkoista hiekkaa niin pitkälle kuin jaksoi tuijottaa ja hiekkadyynejäki löyty. Ja biitsejä oli muute joka mutkan jälkee, sai ihan vapaasti valita minne meni. Eka biitsi, jolle mentiin niin siellä oli vaa pikku dyyni, mutta paikka oli semi suojaisa. Enkä oo muute koskaa heittäny talviturkkii näin aikaisin vuodesta! :D Vesi oli ihan mukavan kirpakkaa, muttei se menoa haitannut. Aurinkorasvat vaan kehiin ja kameroiden akut koville. Ja hyppimää aaltoihin ja dyyniltä alas!

Nälän yllätettyä hilpastiin paikalliseen pikku ravintolaan ja syötiin pizzaa ja pastaa (täkäläisen (pihvi)lihakuurin jälkeen alkoi tulla ikävä muuta ruokaa). Sieltä suunnattiin sitten biitsi numero kakkoselle, jossa olisi kuulemma lisää dyynejä. Ja niitä mutten löytyi. Kintut sai samalla iho kuorinnan. Tuuli sen verran reippaasti, että dyynien hiekka iskeytyi ihan mukavalla voimalla suoraan pohkeisiin (AU!). Näillä dyyneillä oli myös pieniä hiekkamuodostelmia ja biitsillä lojui joku unohtuneen öljytynnyrin näköinen ruostekasa. Jossain kohtaa alettiin kattella, että ihot alkoivat muistutella keitettyjä rapuja niin päätettiin hypätä pikku autoihin ja kruisailla takasin Grahamstowniin. Autojen vuokraus makso 9 e nuppi bensoineen eli pöllömpi hinta päivän keikalle. Seuraava roadtrip on suunnitteilla, mutta kohde on vielä hiukan neuvottelujen alla. Paljon nähtävää!

Muistona päivästä jäi keko kuvia ja punaiset korvat. Unohdin laittaa niihin aurinkorasvaa. Ja maanantaina alkoi koulu.

Sala kakuhle! xx

Grahamstown.

1. biitsi

usa-suomi

suomi-usa-usa-ranska-ranska-ranska-sveitsi-sveitsi-sveitsi-sveitsi

Port Alfred

!!

Karanneen lakin metsästys. Toisella biitsillä tuuli.

Suuntaus kohti Grahamstownia.

roadblock. huomatkaa väärällä puolella oleva ratti. creepy.

Kaksi Grahamstownia

Grahamin keskustaa. Vaal.sininen tönö on vanha observatorio, nykyään museo.

Molweni!

Perjantain kunniaks päätettiin hiukan kierrellä Grahamstownia. Käveltiin sen kaupan ohi, minkä ohi ei saanut kuulemma kävellä. Ei se sen kummallisemmaksi muuttunut. Vastaan tuli lisää kauppoja, kirkkoja ja paikallista arkkitehtuuria. Paikat vaikutti hyvin eurooppailaiselta kauppojen osalta ja ihmisillä oli kiire kaikkialle. Sen huomasi, että eurooppailaista syntyperää olevien shoppaajien määrä väheni pidemmälle kävellessä ja kauppojen kirjo kasvoi. Kampusalueeseen ja keskustaan verrattuna värien määrä myös moninkertaistui. Kampusalueella lähes kaikki on joko valkoista, vaalean keltaista tai punaista (tiiltä) ja tien vieret ovat täynnä puita ja pensaita. Toisin sanottuna hyvin eurooppalaista. 

Township

Lauantaina oli mahdollisuus päästä kiertelemään ns. township:iin, joka on apartheidin ajoilta peräisin oleva tummaihoisten asuinalue ja samalla oppia paljon paikallista historiaa. Apartheidin aikaisen hallituksen takia vain valkoihoiset saivat asua joen laakson puolella, muiden oli muutettava tuulisille ja kuivamaisille kukkuloille. Nykyään kaikki tosin asuvat siellä missä on varaa asua, mutta apartheidin jäljet näkyvät yhä asuinalueissa. Ajo township:iin kestää n 10 min kampukselta riippuen minkä mutkan tekee matkalla. Me mentiin brittiläisten jättämän muistomerkin kauttam, heillä oli kuulemma tapana jättää muistomerkkejä aina kuin kulkivat alueen läpi. Muistomerkiltä jatkettiin Grahamstownin George Street:n läpi kohti township:ä.  George Street on "kolmas" paikallinen ostoskatu, jossa erityisesti township:n asukkaat käyvät ostoksilla. Kadut ovat täynnä pieniä katuputiikkeja. Siellä on myös tori, joka näytti vastaavan ihan suomalaista ruokatoria. Meillä on suunnitelmissa mennä käymään siellä kunhan tulee sopiva kolo eikä ole ihan hullun kuuma.

Township:ssä on uudempia ja vanhempia alueita. Vanhemmilla alueilla talot on rakennettu aaltopellistä ja mudasta, riippuen mitä on ollut saatavilla. Talot on usein myös maalattu hyvin kirkkailla väreillä. Jos talo on sininen niin silloin mies on perheen pää, jos vaaleanpunainen niin silloin nainen määrää missä se legendaarinen kaappi seisoo. Muut värit edustavat välimuotoja kahden tilanteen väliltä. Kaikki talot ja pihat oli myös aidattu perheiden varallisuuden mukaan: milloin piikkilankaa milloin rikottua lasia tai muuta vastaavaa. Kun seikkailtiin alueella niin kaikkialta kuului molo tai molweni riippuen tilanteesta. Kotieläimet kipitteli omalla tahdillaan vapaan kaduilla tai pihoilla. Yhdellä pellolla oli lehmiä ja samaisella pellolla oli kuulemma aikoinaan taisteltu alueen  omistukset (enklantilaiset vs. Xhosa) muutamia satoja vuosia sitten. Taistelu oli ollut erittäin verinen Xhosalaisille. Aika keskellä koko Township:ä (vaikeaa arvioida, sillä alueella mentiin ristiin rastiin) oli kodittomien taiteilijoitten talo. Siellä entiset kodittomat pystyivät mm maalaamaan ja pystyttämään näyttelyitä. Tilat, joita nyt käytettiin kulttuurin tarpeisiin, oli myös synkempi historia.  Apartheidin aikaan tilat toimi poliisien (väkivalta-) koulutuskeskuksena. Tilojen uudelleen käytön myötä, sinne oli myös avattu pieni taidepuoti, jossa myytiin taiteilijoiden tekemiä töitä.

Taiteilijoiden luota suunnattiin kohti perinteistä isiXhosa lounasta. Oli muuten aivan saakelin hyvää ruokaa ja sisälsi vaikka mitä mm. padassa haudutettua leipää (NAM!), lihaa (NAM!), pinaattiseosmuhennosjuttua (OI!), papumuhennoksen tapaista juttua (NAM!) ja jännää valkoista maissin/jamssin tyylistä "puuroa", joka sekotettiin hapanmaitoon. Jälkkäriksi oli rooibusteetä (NAM!). Voitti mennen tullen dining hall:n sapuskat (täällä meininki on erittäin sisäoppilaslaitostouhua....). Nii joo koko reissu hoitui komiassa yskässä ja nuhassa. Hienoja nämä reissusairaudet! Lopuksi vedettiin vielä pikku jamit afrikkalaisella tyylillä. Ruuan jälkeen lyllerrettiin paikalliseen orpokotiin, jonka eräs vanhempi rouva oli avannut omaan kotiinsa. Nuorimmat olivat tulleet sinne (päivien/) viikkojen ikäisinä. Muksuilla oli suuri innostus päästä leikkimään meidän kameroiden kanssa ja lopputuloksena muistikortilt löytyy ihanan persoonallisia kuvia.

Huippupäivä loppu improptu ananaksien ostoon (0,40 e kipale!!) ja 12 h yöuniin. Aamulla suunnattiin sitten lähes yskättömänä ja nenä tukossa kohti Port Alfredin biitsejä.

ja kuvia olkaatte hyvä!

xx

Township

Perinteinen ateria. Ylh. vas leipä-"puuro". Alh. vas: pavut-pinaattijuttu. Keskellä hapanmaito ja lihat ei ehtiny kuvaan.

 

Kamera lähti seikkailemaan orpokodilla.

Kamera seikkaili hiukan lisää. Täl viikol ois missio hakee vapaaehtoistyöhön. peukut pystyy!

 

Taiteilijaprojekti

 

0,40 euron ananaksia!

The Amazing Other Show

Ke päivällä juostiin paikasta toiseen rekisteröitymässä kursseille (Mikrobiologia 3: mm bakteereja, eukaryootteja, immunologiaa, HIVjuttuja; Art History 1; isiXhosa 1; Supply Chain Management) ja väittelemässä ohjaajien kanssa. Ilmeisesti täkäläinen mikrobiologian laitos (luennoitsija) ei voinut uskoa helpolla, että 4. vuoden bioteknikko voi hanskata pcr:n, bakteerikasvatuksen ja -kloonauksen, kun sitä on tehnyt työkseen 3 kk tutkimusryhmässä. Kuulemma täytyy tehdä hiukan kovemmin hommia kurssin aikana. Huoh. Mut pääsenpähän näkemään täkäläiset labrat, saa nähdä onko se retki alan muinaishistoriaan, nykyaikaan tai jonnekkin sinne välille. Kaikki muodot on tullut kyllä jo nähtyä Arcin ja Biocityn suunnalla...Mut ei enempää tylsistä asioista. Ke oli myös the Jamming night!

The amazing other show:n banneri

Suomi-Ranska-Sveitsi alá Beit House

Tätä iltaa varte pienet piltit oli heränny joka aamu (klo 5 säkkipilliin) laulamaan ja tanssimaan (eräs nimeltä mainitsematon suomalainen aamulaiskuri käänsi tässä kohtaa aina kylkeä). Illalla vedettiin sitten hippitarrat naamaan ja suunnattiin kohti Great Hallia ;). Tosin ensin piti tehdä pikku mutka teatterin kautta, jossa näytettiin täkäläisen opiskelijateatterin tekemää The Amazing Other Show -esitystä.  Ennen esitystä salissa soitettiin  perusamerikkatanssimusiikkia ja porukka tanssi mukana ihan fiiliksissä. Melkein kuin olisi ollut Lynissä. Mut takas esitykseen. Se oli aivan mahtava. Siinä käytiin läpi maan (maailman) ongelmia opiskelusta, opiskelijaelämästä, rasismista, kulttuurieroista, oman identiteetin etsimisestä, suvaitsevaisuudesta ja varallisuuseroista lähtien. Esitys ei kuitenkaan hyppinyt silmille vaan hoiti homman kotiin hienovaraisesti. Katsojalle tuli tunne siitä, että myös heidät otettiin huomioon vaikkakin aiheet eivät olleet keveimmästä ja helpoimmasta päästä. Seisovien aplodien jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus kommentoida esitystä joko ihan vain sanallisesti tai pyytää joitain hahmoista lavalle ja kysyä hahmoilta kysymyksiä. Homma meinasi venähtää reippaanpuoleisesti ja lähteä käsistä. Ohjaajan oli lopulta pistettävä homma pakettiin. Yleisöllä olisi kyl riittänyt vielä kyseltävää ja kommentoitavaa.  Näitä lisää!

Jamming night at the Great Hall

The jamming night oli pitkä. Resejä riitti ja riitti. Osa oli oikeastikkin hyviä ja täysillä mukana. Beitin kohdalla huudettiin hulluna katsomon puolelta, ääni parka, oli hiukan käheenä sen jälkeen. Meidän takana istui joitain tyttöjä, joille jopa Riitan ääni häviäisi. Ihan oikeasti. :D Tuli ikävä korvatulppia. Kun vihdoin ja viimein viimeinenkin esiintyjä oli esiintynyt julkistettiin finaaliin pääsijät (resit oli jaettu kahteen lohkoon sijainnin perusteella). Beit ei päässy finaaliin. Tuomaripeliä. Mentiin sitten keskustan suunnalle. Koitettiin ensin päästä kivan näköseen mojito-pubiin (siellä ois ollu bilispöydät!), mutta se oli menossa jo kiinni. Ja rats oli aivan täynnä, joten kipitettiin sitten Piratesiin, jonka baaritiskillä oli lynin tanssilattian tyyliset tangot. Piratesis soi RHCP, joten no problemo ja siideri oli halvempaa  (!) kuin Rats:s. Ja vähemmän populaa, pysty jopa kuulemaan eikä tarvinnu huutaa. Täällä on muuten tykätään tanssia paljon pöydillä, joten kannattaa pitää muutaman metrin varoetäisyyttä, välillä voi tulla tuoppi (tai opiskelija) niskaan. Onneksi päätettiin mennä piratesin terassille istumaan. Seuraavana aamuna (klo 5) talon ns tuutorit kilju taas pienet piltit ylös. Raasut.

xx

Aurelia-Marine-Maggie-Neiti Sininen

Bond. Failannut James Bond.

Molo! (Hei xhosaksi)

Voin kertoa, että on erittäin kylmää loikkia bussiin pelkissä kesäkuteissa ja bussi oli jääkylmä, koska sillä oli ollut käynnistymis vaikeuksia kiitos yli -20 asteen. lennoilla ei onneks enää ollu kylmä pelkissä kesäkuteissa. Lontoossa oli hiukan jännät hetket, koska kapu kuullutti, et ollaan onnekkaita, koska lumimyrsky oli lähestymässä ja meidän lähtö oli tapahtumassa just ennen myrskyä. Aamulla kuullutti uudellee, et ilmeisesti siivet oli hiukan jäätyny yön pimeinä tunteita...Ja se jumbo jetti oli aikamoinen sillipurkki sisältä, polvet ja hartiat suussa koko reippaat 11 h. Onneksi sapuskat oli hyvät ja leffatarjontaaki löyty ihan kiitettävästi. Yöunet terrorisoitu liiankin kätevästi tasaisen turbulenssin ja lentovyöt kiinni -kuulutuksien takia. Ilmeisesti myöskään Afrikan puolella sää ei ollut ihan selkeän puolella. Kuten ei myöskään aikataulut. Kone oli sen verran mukavasti myöhän Joburgis, että missasin viimisen lennon noin 5 minuutilla. Alle 50 min vaihtoaika ei riitä J:ssä, koska pitää kiitää hitaan tullin läpi. Lisäks myös laukut piti uudelleen laittaa seurv lennolle (ei muuten mtn järkeä, koska yhtiö pysyi kuitenkin samana koko ajan...). Sitten hengailtiin J:n kentällä 3 extra tuntia muiden myöhästyneiden kanssa. Oh happy days. Lopulliseks matka-ajaks tuliki sitten komiat reippaat 30 h. Onneks tänne ei ole yhtään aikaeroa...

Saapumispvä menikin sitten sujuvasti ilmottautuessa, papereita täytelles ja jazz-illas (joka oli sukka). Ilta päätettiin rat&parrotissa aka ratsis. Se on mukava paikallinen pikku pubi, jossa saa hyvää siideriä  mm strongbowta noin yhdellä eurolla ja rats onki muuntumassa reippaalla vauhdilla vaihtareitten kantikseksi :D Vaihtareita täällä näyttää olevan sellane mukavat 30, joista puolet on kanadasta ja jenkeistä. Loput on Euroopan puolelta (Sveitsi, Ranska, Hollanti, Suomi). Samassa residencessä  (Beit House) asuu yks ranskalainen ja yks sveitsiläinen. Loput asukkaista on paikallisia. Ja talo on täynnä enemmän ja vähemmän järkeviä sääntöjä, joiden rikkomisesta seuraa community workkia. Resissä on menossa myös orientaatioviikko, jonka kunniaks 1. vuotiset harjoittelee serenaadia ja tanssia päivät pitkät. Ekat harkat 5:ltä aamulla...Serenadit ja tanssi esitetään tänään Jamming-illassa ja kaikki resit kilpailee keskenään. Eilen kävi ilmi, että tää res on hallitseva mestari. Pienillä pilteillä on kovat paineet.

Täällä kaikki toimii opiskelijakortilla tai sormenjäljellä. Opiskelijakortilla voi ostaa mm kopioita ja nettipiuhoja. Sormenjäljellä pääsee sisälle resiin ja ruokalasta sapuskat (aamupalan,, joka on saamarin aikasin, lounaan ja päivällisen). Tosin ite en saanu ruokaa ekaan kolmee pvää muuta kuin korttia näyttämällä, koska joku sankari oli onnistanu sössimään mun sormenjälkien rekisteröinnin. Alun Bond-olo katosi, ku opiskelija läsnäolopakollisen kurssin nähdessä. Asiasta puheenollen täällä kaikki kurssit on läsnäolopakollisia ja monissa on kotiläksyjä.... Byebye akateeminen vapaus. Tervetuloa takaisin lukioon. 

Grahamstownin kampus alue on rauhallinen ja eristäytynyt. Resin ympäristössä kaikki talot kuuluu joko muille reseille tai opetusrakennuksiin. Keskustaan mennes alkaa nähdä jo vaihtelevuutta ja hiukan vähemmän Eurooppa-meininkiä. High Streetillä on yks vaatekauppa, jonka ohi ei kannata kuulemma kävellä, jos näyttää vähänkin eurooppalaiselta. Asiassa on vaa pikku ongelma. Kadun päässä näyttäis olevan kivan näköisiä paikkoja vierailtavaks... Suomalainen jääräpäisyys iskee jälkeen, mutta toisaalta ei halua jököttää koko ajan kampusalueella, koska muutamien kilsojen päässä on jo puistoja. Matkalla tänne yhdessä puistossa pomppi lauma seeproja ja gnuita. Jenkkivaihtari Maggie oli nähny kirahveja. Tahtoo kans. Ja öisin voi spotata lepakoita lentelemässä puiden seassa, ovat muuten hiukan isompia kuin suomalaiset vesisiipat.

xx

ps täältä palatessa mulla on killer kinttulihakset. Kaikkialla on portaita ja mäkiä. Ja mun huonekkin on 4. kerroksessa. ja myös killer rusketus. Joka pvä ollu väh +25 ja lähes sininen taivas! Me likey!
pps alla kuvia uteliaille höpönaschukoille :) !

Turisteilemassa kampuksella. Löydettii fisuilla varustettu suihkulähde.

Fisut.

Yksi tälläinen aamumaisema mukaan Suomeen, kiitos.

Täällä on myös kellotorni keskellä lipastoa. Samasta kompleksista löytyy mm Management ja Economics.

Summer days! kuulemma viilenee (EHKÄ) toukokuussa. ;)

Leirimeninkiä - eiku siis vaihtoonlähtö!

Tässä se on: kauan puhuttu ja kinuttu blogin tapainen. Katotaan kuinka usein muistan päivittää :D Istun äitin luona raapustamassa tätä ja on lievästi jännää jöpöttää vanhassa huoneessa melkein pakatun kassin kanssa. Samat vanhat keltaset raitatapetit. Kuulostanpa kiikkustuolissa istuvalta sentimentaaliselta mummolta, syytän reissuun lähtöä :D Ja ihan pakko mainita: ronsut on pakko nähdä! Youtubettakaa Elephant Diaries :) Ja jos tahtoo löytää mut kartalta, ni Grahamstown, South Africa. Asun muute siel valkoses talos, jonka motto on party hard. study even harder....talossa on käytäväsuihkut & -vessat. Hostellimeininkiä siis. Onneks on flipflopit pakattuna...Vuokraan tai oikeestaa accommodation costs sisältää osan ruuista. Wippee! Saa nähdä kuin nopeesti tulee ikävä kaurapuuroa (pitäisköhän pakata paketillinen hiutaleit kassiin, fasun sinisen ja salmiakkien lisäks...). Ja matka-aikaakin kertyy ne rapiat > 16 h. Katotaa sitte perillä menikö 24 h rikki :P Asiasta kukkaruukkuun, kiitos Suomi tästä -20 asteesta, nimittäin väh. 40 asteen lämpötilamuutos ois tulosssa,  Voe vehnä!

Matkajännityksestä puheenollen,  kädet ei sentään vielä tärise vaikka läheltä liippaa ja adrenaliinitasot pitää mukavan virkeänä. Lähtöpaniikki taso nousee tunti tunnilta...Muutto- & pakkausstressi. Vaihtojännitys. Lyhyet yöunet (onneks konees voi nukkua). Onko kaikki tarpeellinen pakattu/pakattavien pinossa? Muistitko tämän ja tämän ja vielä tämän? Ihan varmaan viel bussis kohti Hki-Vantaata välähtää, et mikä jäi kotiin. Mut eise haittaa, kuuluu reissaamiseen. Kunhan passi, hammasharja, muumiemalimuki ja spork löytyy ni sillä pääsee jo pitkälle. Pitäisköhän se trangiakin ja makuupussikin samantien pakata... :D Nii juu, älkää välittäkö kielioppitypoista ja sen sellaisista, SPOTPA on hyvä ystäväni. Ja tavaroiden mahduttaminen 20 kg, ei itseasias tuota pahemmin ongelmia vaan se valitseminen: "tää on kiva, tääki on kiva ja tääki on kiva". Tsiis! Täytyy viel tehdä pakkausyritys numero 3. Unohdin mm sukat ja virtajohdot. Voi olla et puhelin ei kauan kestäis ilman sitä johtoa...

Sukulaiset&kaverit&ystävät&höpönaschukat: nähdää kun palaan! ja Skypeaktivoitukaa! ;)

Sandit: jos satutte lukemaan tän, Shake it Sis! Nauttikaa ja rentoutukaa ja tsemppii! (pätee myös koko loppukauteen) :)

Hyvvee kevättä kaikille, meitsi lähtee huomen astetta etelämmäs etelän lämpöön!

xx

p.s. aurinkorasva on pakattu. myös naamalle!