Ronsuja etsimässä: Kaksi Grahamstownia


Grahamin keskustaa. Vaal.sininen tönö on vanha observatorio, nykyään museo.

Molweni!

Perjantain kunniaks päätettiin hiukan kierrellä Grahamstownia. Käveltiin sen kaupan ohi, minkä ohi ei saanut kuulemma kävellä. Ei se sen kummallisemmaksi muuttunut. Vastaan tuli lisää kauppoja, kirkkoja ja paikallista arkkitehtuuria. Paikat vaikutti hyvin eurooppailaiselta kauppojen osalta ja ihmisillä oli kiire kaikkialle. Sen huomasi, että eurooppailaista syntyperää olevien shoppaajien määrä väheni pidemmälle kävellessä ja kauppojen kirjo kasvoi. Kampusalueeseen ja keskustaan verrattuna värien määrä myös moninkertaistui. Kampusalueella lähes kaikki on joko valkoista, vaalean keltaista tai punaista (tiiltä) ja tien vieret ovat täynnä puita ja pensaita. Toisin sanottuna hyvin eurooppalaista.

Township

Lauantaina oli mahdollisuus päästä kiertelemään ns. township:iin, joka on apartheidin ajoilta peräisin oleva tummaihoisten asuinalue ja samalla oppia paljon paikallista historiaa. Apartheidin aikaisen hallituksen takia vain valkoihoiset saivat asua joen laakson puolella, muiden oli muutettava tuulisille ja kuivamaisille kukkuloille. Nykyään kaikki tosin asuvat siellä missä on varaa asua, mutta apartheidin jäljet näkyvät yhä asuinalueissa. Ajo township:iin kestää n 10 min kampukselta riippuen minkä mutkan tekee matkalla. Me mentiin brittiläisten jättämän muistomerkin kauttam, heillä oli kuulemma tapana jättää muistomerkkejä aina kuin kulkivat alueen läpi. Muistomerkiltä jatkettiin Grahamstownin George Street:n läpi kohti township:ä. George Street on "kolmas" paikallinen ostoskatu, jossa erityisesti township:n asukkaat käyvät ostoksilla. Kadut ovat täynnä pieniä katuputiikkeja. Siellä on myös tori, joka näytti vastaavan ihan suomalaista ruokatoria. Meillä on suunnitelmissa mennä käymään siellä kunhan tulee sopiva kolo eikä ole ihan hullun kuuma.

Township:ssä on uudempia ja vanhempia alueita. Vanhemmilla alueilla talot on rakennettu aaltopellistä ja mudasta, riippuen mitä on ollut saatavilla. Talot on usein myös maalattu hyvin kirkkailla väreillä. Jos talo on sininen niin silloin mies on perheen pää, jos vaaleanpunainen niin silloin nainen määrää missä se legendaarinen kaappi seisoo. Muut värit edustavat välimuotoja kahden tilanteen väliltä. Kaikki talot ja pihat oli myös aidattu perheiden varallisuuden mukaan: milloin piikkilankaa milloin rikottua lasia tai muuta vastaavaa. Kun seikkailtiin alueella niin kaikkialta kuului molo tai molweni riippuen tilanteesta. Kotieläimet kipitteli omalla tahdillaan vapaan kaduilla tai pihoilla. Yhdellä pellolla oli lehmiä ja samaisella pellolla oli kuulemma aikoinaan taisteltu alueen omistukset (enklantilaiset vs. Xhosa) muutamia satoja vuosia sitten. Taistelu oli ollut erittäin verinen Xhosalaisille. Aika keskellä koko Township:ä (vaikeaa arvioida, sillä alueella mentiin ristiin rastiin) oli kodittomien taiteilijoitten talo. Siellä entiset kodittomat pystyivät mm maalaamaan ja pystyttämään näyttelyitä. Tilat, joita nyt käytettiin kulttuurin tarpeisiin, oli myös synkempi historia. Apartheidin aikaan tilat toimi poliisien (väkivalta-) koulutuskeskuksena. Tilojen uudelleen käytön myötä, sinne oli myös avattu pieni taidepuoti, jossa myytiin taiteilijoiden tekemiä töitä.

Taiteilijoiden luota suunnattiin kohti perinteistä isiXhosa lounasta. Oli muuten aivan saakelin hyvää ruokaa ja sisälsi vaikka mitä mm. padassa haudutettua leipää (NAM!), lihaa (NAM!), pinaattiseosmuhennosjuttua (OI!), papumuhennoksen tapaista juttua (NAM!) ja jännää valkoista maissin/jamssin tyylistä "puuroa", joka sekotettiin hapanmaitoon. Jälkkäriksi oli rooibusteetä (NAM!). Voitti mennen tullen dining hall:n sapuskat (täällä meininki on erittäin sisäoppilaslaitostouhua....). Nii joo koko reissu hoitui komiassa yskässä ja nuhassa. Hienoja nämä reissusairaudet! Lopuksi vedettiin vielä pikku jamit afrikkalaisella tyylillä. Ruuan jälkeen lyllerrettiin paikalliseen orpokotiin, jonka eräs vanhempi rouva oli avannut omaan kotiinsa. Nuorimmat olivat tulleet sinne (päivien/) viikkojen ikäisinä. Muksuilla oli suuri innostus päästä leikkimään meidän kameroiden kanssa ja lopputuloksena muistikortilt löytyy ihanan persoonallisia kuvia.

Huippupäivä loppu improptu ananaksien ostoon (0,40 e kipale!!) ja 12 h yöuniin. Aamulla suunnattiin sitten lähes yskättömänä ja nenä tukossa kohti Port Alfredin biitsejä.

ja kuvia olkaatte hyvä!

xx