Reppureissaajan päiväkirja, osa 5: Plettenberg Bay

Näkymä matkanvarrelta: Tsitsikamma!

3.7.-6.7.

Sama Tsitsikamma-silta. Siltä voi hyvpätä maailman korkeimman siltabenjyhypyn, vapaapudotusta kertyy mukavat 10 s.

Plettiin saavuttiin aamupäivästä ja pakollisen (pitkän) hostelliesittelyn jälkeen suuntasin kohti biitsiä, koska päivä oli lämmin. Hetken auringonotto ja kirjanluku ei kuulostanut pöllömmältä ajatukselta. Eikä myöskään pika uintiretki. Oli ihanaa vain uida meressä pitkästä aikaa. Tosin vesi oli samperin kylmää, että sen jälkeen ihan onnellisena vietin aikaa auringossa. Suomalainen kalkkilaivankapteeni liikenteessä. Illalla kaupan kautta hostellille ja ruuanlaittoon. Muuten merivesi tekee jänniä hiuksille. Kihartaa komiasti. Hostellilla tapasin saksalaiset Caron ja Carinnan. Huipputyypit ja he tunsivat myös Baz busin saksalaiset. Pieni Afrikka. Ilta vietettii rennosti siiderin ja naurun parissa. Sekä heittäen palloa palloaddikti Bordercollie Saralle. Se koira ei väsy koskaan. Jos ihminen väsyy, niin muffe mene seuraavan henkilön luokse. Muffe oli myös fiksu kuin mikä. Siitä tuli hyvä kaveri siellä ollessa, suostui jopa pysähtyä rapsutettavaksi, ei muuten tehnyt sitä monille. Sori Sopo, sait kilpailijan :D

Seuraavana päivänä oli tarkotus oppii surffaamaan, mut täkäläiset säikahtää, kun sade tulee kylään. Joten ei sitten surffattu. Paikallisista tulee myös äkäsiä, kun sataa ja on viileää. Päätin sitten mennä kaupungille, koska kylässä ei oikein voi muuta tehdä sadepäivänä. Tapasin siellä muutaman paikallisen, jonka kanssa juttelin niitä näitä. Yksi osasi kertoa, että myös Plett on muuttunut vuosien myötä. Ennen sinne tuli rikkaita eurooppalaisia, jotka viettivät 3 kk isoissa taloissaan tuoden rahaa yrittäjille. Nyt matkaajat ovat perheitä ja reppureissaajia, jotka haluavat erilaisen loman edullisesti. Rouva kertoi, että se näkyy elinkeinossa. Monet putiikit ja ravintolat kärsivät, koska turistit budjetoivat johtuen ekonomisesta tilanteesta. Jokainen ostava asiakas on tärkeä. Puheltiin varmaan 30 minuuttia, sillä Rouva oli myös asunut aikoinaan jenkkilässä ja elämän tarinaa löytyi. Tarinointien jälkeen kiertelin kaupungilla katsellen ja välillä jossain putiikeissa käyden. Löysin myös perinteisen reissurannerenkaani. Tällä kertaa, jonkun meriotuksen hampaalla varustettuna. Tosin jouduin maksamaan siitä normaalia enemmän (yleensä kulutin 1-1.5 e per rengas) tää maksoi tuhdit 2.5 e, koska ostin sen Billa Bongilta (surffareiden merkki). Illalla istuttiin takan ääressä (hyvin suomalaista…), koska hostellissa veti. Amerikkalaiset vieraat juhli 4th of July:ta kokkailemalla perinteisiä jenkkiruokia. Saatiin maistaa perinteistä mansikkajälkkäriä, joka oli kuulemam hyvin tyypillinen kyseiselle päivälle. Tosin Rouva oli ostanut kerman sijaan maitoa, joten versio oli hiukan tuunattu… :D

Viimeisenä päivänä oli aurinkoista, joten päätin vikkelään käydä wifissä kiinni ja sen jälkeen suunnata Plettin Lookout Pointiin. Sieltä avautui ihanat näkymät merelle ja kallioille. Kameran akku sanoi vaan itsensä irti jossain kohtaan. Nyyh. Istuskelin siellä Baz Busissa tapaamani saksalaisen kanssa. Hän oli reppureissaamassa SAssa yksin. Oli käynyt mm Swasimaassa ja nyt oli matkalla kohti Kapkaupunkia.  Illalla odotti liiankin tuttu pakkausoperaatio. Bussi lähti kohti Gtownin taidefestaria 3 aamuyöstä. Superyök. Bussissa vierustoveri puhui kovaan ääneen puhelimeensa. Ja kun signaali meni ni jatkoi unen terrorisointia ryystämällä nenäänsä. Ei vissiin ollut kuullut nenäliinasta.

 xx

P.s. Myös Plettin Spar oli ihanuus, möi myös Pandan lakuja. Ostin useamman paketin. Pitää selviytyä porilaisten vierailuun asti.

Täkäläinen versio huonosta säästä.

Harvinainen hetki: Sara-muffe oli paikallaan ja suostui rapsutettavaksi.

Palloheittoaddikti muffe.

Jotain uskomatonta! Look out point!

Reppureissaajan omakuva.

Reppureissaajan päiväkirja, osa 4: Jeffrey's Bay

Parhautta!

30.6.-3.7.

Nappasin Baz busin PEstä kohti Jeffrey’s Baytä. Baz Bus on reppureissaajien suosiossa, koska sen reitti kulkee rannikkoa pitkin välillä Kapkaupunki Sodwana Bay. Lisäksi kyydistä voi hypätä välillä pois ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä, jos siltä tuntuu. Homma toimii niin kutsutulla Hop on & Off periaatteella. Bussimatka oli rento, sillä samaa reittiä matkasi pari saksalaista tyttöä, joten höpötettiin sitten koko matka (n 45 min) J Bayhin. J Bayssa odotti Cristal cove -hostelli, jonka omistaja on kotoisin Ruotsista, mutta asunut SAssa jo useammat vuodet. Höpistiin sitten välillä myös ruotsinmurteella, joka oli hiukan ruosteen puolella. Hostellin wifi ja netti oli hiukan myös lomalla, joten blogia en hirveästi päivitellyt vaikka aikomus olikin. Päivän vietin kaupungilla ja biitsillä kävellen. J bayssa voi biitsillä kävellä helposti monta kymmentä kilometriä, sillä rantaviiva jatkuu jatkumistaan. Käevellessä tuli ihailtua ihania aaltoja ja rentoa ilmapiiriä.

Jbay!

 J Bay on surffaajien mekka SAssa, sillä aallot ovat isoja, hyvä laatuisia ja kauniita. Seuraavana päivänä päätin myös itse kokeilla surffausta. Supermahtihauskaa! Tosin merivesi maistuu edelleenkin pahalta. Yök. Seisomaan pääseminen ei ole ihan helpoin nakki keikkuvalla laudalla. Tulipahan sukelleltua useampaan otteeseen. :D Ja märkäpuku päällä, viileähkö vesi ei hirveästi haitannut. Tosin mun märkäpuvulla oli paha tapa kerätä vettä nilkkoihin. Kirjaimellisesti vettä kengässä tai no lahkeessa. Surffauksen jälkeen iski järkyttävä nälkä, joten ruuanlaitto ei oo koskaan tuntunu varmaan yhtä pitkältä prosessilta. Illalla katsottiin hyperaktiivisina futisfinaalia. Hostellin kokki oli Torres-fani. Vasen tärykalvo yrittää vieläkin palautua, mutta peli oli huippu vaikka italia ottikin hiukan köniinsä. Shame kuten paikalliset sanoisivat.

2.7. suuntasin hoitamaan pyykkiongelmaani. 4 kg painoi pesulassa, hups. Vieressä oli onneksi mukava kahvila ja möi vihreää teetä (!!) ja ihanaa suklaakakkua. Lisäksi nopea wifi! Älkää luulko, että olen nettiaddikti, mutta reissatessa on välillä helpompaa, jos on nettiyhteys, niin voin suunnitella reissua helpommin. Lisäksi suomiyhteydet ovat netin varassa, joten :D Iltapäivästä hain pyykit ja tein viimeisen pitkän kävelyn biitsillä. Samalla tuli tuhottua kameran akku. Illalla meni ikä ja toivo, kun pakkasin rinkkaa. Reissatessa tekee löytöjä…Aamulla nokka käännettiin kohti Plettenberg Bayta aka Garden routella sijaitsevaa matkaajien suosiossa olevaa lomakaupunkia.

p.s. gotta love J Bay, löysin Panda lakuja sikäläisestä Sparista. Ihanuutta!! Ja jostain pikku putiikista löytyi rannerengas reissukokoelmaan. Vasen ranne alkaa pikku hiljaa täyttyä…

Surffaajien arkipäivä

Hyvälle zoomille olisi ollut käyttöä :D

Virtaukset ja aallot olivat sen verran voimakkaita, että parhaissa surffipaikoissa ei ollut asiaa mereen ilman lautaa.

Näkymä hostellilta

Löysin kaverin. Tosin sankarin piti palata takasin perheensä luo. Lutunen veitikka.

Täkäläiset ottaa kalastuksenki rennosti. Vapa hiekkaan ja itte istumaan penkille odottelemaan tärppäystä. Kuulemma viime päivät eivät olleet kireiden siimojen päiviä.

Spottaa nukkuvat surffarit. Surffarien ilta kello kuudelta.

Parhautta!

Tähän ääneen heräsin aamuisin ja nukahdin iltaisin, sillä hostelli oli alle minuutin päässä rannasta.

Reppureissaajan päiväkirja, osa 3: Kulttuurihippinä Port Elizabethissa

Kulttuurihyperaktiivisuutta Port Elizabethissa

28.6. – 30.6.

Bussimatka taittui hytisten. Bussin lämmitin oli rikki, joten jossain välissä sisälämpötila oli +11. Hyi kettu! Silmät ristissä raahasin itteni sitten hostellille. Onneksi hostellin isäntä oli huippu mukava ja hiffasi, että matkaaja on hiukan väsynyt, joten piti infopaketin minimissään. Muisti toki manata rakasta nimeäni, totesi, että mun olisi pitänyt varata hostelli mun toisella nimellä. Kuulemma ollut joku vieras sillä nimellä aikasemmin :D Pikatauon jälkee suuntasin kohti Home Affairs:n toimistoa. Toimistolla kaikki sujui hyvin sutjakkaan ja herra sanoi, että ongelmia ei pitäisi tulla ja nyt sitten odotetaan n 2 viikkoa, kun dokumentit matkustaa Pretoriaan ja takaisin. Toivon mukaa edessä ei ole reissu suurlähetystöön pikaviisumia varten. Tässä maassa asiat toimii hitaasti. Pelkän jatkosairasvakuutuksen saaminen kesti 2 vkoa ja vaati sen jälkeen hyvin äkäisen puhelun vakuutuksen toimistoon. Yllättäen tuli vipinää kinttuihin, kun käytti hyväkseen ylivakavaa bisnes-ääntä ja asennetta. Todistus kyseisestä vakuutukset napsahti sähköpostiin alle 30 min puhelun jälkeen. Tämä tapahtui jo ennen reissuun lähtöä ja tästä syystä en saanut hoidettua viisumiasioita ennen tenttejä. Tämä maa…mutta takaisin PEhen ja lomaan. Tylsää puhua täkäläisistä byrokratiaongelmista.

Toimistolta nappasin minibussin (maksoi ruhtinaalliset 60 senttiä) keskustaan ja sieltä suunnistin sitten kohti ruokakauppaa. Paikallinen tyttö toimi oppaana, koska oli menossa samaa matkaa kohti työpaikkaansa. Pääsin käyttämää myös isiXhosa taitojani. Ihan ok hyvin vielä muisti mitä oli muutama vko sitten päntännyt päähän. Ruokakaupan jälkeen matka jatkui läheiseen leipomoon (ihanat tuoksut tuli ja hostelli-isäntä oli myös suositellut, hyvää oli!). Loppupäivä kului kokkaillessa ja blogia päivitellessä, koska ekaa kertaa oli käytössä wi-fi koko reissun aikana. Pretoriassa se oli rikki ja Joburgin paikassa ei vain ollut sitä. Siellä piti maksaa 1.5 e per 15 min. Pitkien yöunien jälkeen päätin olla kultturelli ja suuntasin läheiseen artEC - The EPSAC -galleriaan. Galleriassa oli esillä vuosittaine opiskelijatyönäyttely, joka oli myös osa Gtownin taidefestaria. Osa töistä oli ihan mahtavia ja olisin halunnut ostaa ne itselleni, mutta budjetti ja rinkka eivät oikein sallineet sitä. Nyyh. Siellä kuulin, että jos suuntaan tietä pitkin alas ja ylös niin löydän lisää gallerioita. No minäpä suuntasin ensin sitten alaspäin kohti Aethenaeum-galleriaa. Valitettavasti paikalla ei ole omia sivuja, mutta linkki ohjaa Route 67-sivulle, koska galleria on osa Route 67 projektia. Galleriassa oli esillä paikallisten artistien töitä liittyen elämää Townshipeissä ja kaupungeissa. Myös galleriarakennus oli komea! Sieltä suuntasin katua pitkin ylös ja matkalla spottasin mukavan näköisen kahvilan, josta sai ihan mahtikasviskeittoa ja hyvää leipää. Ah! Kunnon leipää ekaa kertaa sitten Suomen! Loistolounaan jälkeen matka jatkui kohti Nelson Mandela Metropolitan Art Museum -Museota. Museo koostui kahdesta osasta ja  samalla useammista näyttelyistä. Mieleenpainuvin ja lemppari oli ehkä "In praise of vessels and treasures". Kaikkia ihanuuksia oli jälleen esillä. Nelson Mandelalta kipitin Ron Belling–museoon, joka oli n 5 min kävelymatkan päässä. Tai no paikka oli pikemminkin kaksikerroksinen galleria. Siellä oli esillä Duncan Stewartin  näyttely. Maalari oli matkustanut Pakistaniin ja vaeltanut K2 ja parin ison jäätikön (Baltoro ja Concordia) läheisyydessä, kuvaten ja luonnostellen maisemia sekä arkipäiväistä elämää. Näyttelyn kaikki työt perustuivat tuohon matkaan. Näyttely oli hyvin mielenkiintoinen, tapasin siellä myös pari artistin ystävää, jotka kertoivat, että avajaiset olivat olleet edellisenä päivänä (dam, missasin!). Kulttuuriseikkailun jälkeen palasin takasin hostellille tekemään ruokaa. Tapasin siellä myös pari amerikkalaista vapaaehtoistyöntekijää, jotka olivat suuntaamassa Gtowniin Taidefestivaaleille. Sain taivuteltua heidät viettämään siellä yön tai kaksi päivä retken sijaan, koska yksistään festivaalin ohjelma oli samperin paksu. Loppuilta meni toisella kädellä pakatessa ja toisella silmällä leffaa katsoessa, sillä bussi lähti 6.45 kohti Jeffrey’s Bayta.   

xx

p.s. kuvat on jälleen otettu kännykällä, jos satutte ihmettelemään kuvien sumuisuutta. :) 

p.p.s. valiettavasti sekä kameran että kännykän akut oli loppumisen partaalla niin en saanut kuvattua niin paljon kuin olisin halunnut. -.-

p.p.s. palasin vielä loman aikana uudelleen PEhen hoitamaan viisumiasioitani, tällä kertaa viisumi oli jo matkalla takaisin PEhen. Tämän jälkeen heillä oli systeemit epäkunnossa, joten lopulta sain viisumini päivää ennenkuin vanha meni umpeen. Viime tipassa sai uuden merkityksen. Kolmanellla (!) sain siis viisumini, tosin sen reissun hyviä puolia oli se, että sää oli aivan mahti joten molempiin suuntiin matkatessa nähtiin mm kirahveja (lauma!), antilooppeja (montaa sorttia mm springbok, eland), strutseja ja seeproja. Tää maa ei koskaan petä yllätyksien suhteen! Etelä-Afrikka <3! ja nyt päästän teitit kuvien pariin, jos ette vielä sinne ole hypänneet kesken kaiken tän höpötyksen. :D

artEC

Athenaum

Athenaum

Hyvin piilotettu lounaspaikka!

Nelson Mandela Museo

Nelson Mandela -museo

Ron Belling

Nelson Mandela -museo

Juku!