Ronsuja etsimässä: Reppureissaajan päiväkirja, osa 5: Plettenberg Bay

Näkymä matkanvarrelta: Tsitsikamma!

3.7.-6.7.

Sama Tsitsikamma-silta. Siltä voi hyvpätä maailman korkeimman siltabenjyhypyn, vapaapudotusta kertyy mukavat 10 s.

Plettiin saavuttiin aamupäivästä ja pakollisen (pitkän) hostelliesittelyn jälkeen suuntasin kohti biitsiä, koska päivä oli lämmin. Hetken auringonotto ja kirjanluku ei kuulostanut pöllömmältä ajatukselta. Eikä myöskään pika uintiretki. Oli ihanaa vain uida meressä pitkästä aikaa. Tosin vesi oli samperin kylmää, että sen jälkeen ihan onnellisena vietin aikaa auringossa. Suomalainen kalkkilaivankapteeni liikenteessä. Illalla kaupan kautta hostellille ja ruuanlaittoon. Muuten merivesi tekee jänniä hiuksille. Kihartaa komiasti. Hostellilla tapasin saksalaiset Caron ja Carinnan. Huipputyypit ja he tunsivat myös Baz busin saksalaiset. Pieni Afrikka. Ilta vietettii rennosti siiderin ja naurun parissa. Sekä heittäen palloa palloaddikti Bordercollie Saralle. Se koira ei väsy koskaan. Jos ihminen väsyy, niin muffe mene seuraavan henkilön luokse. Muffe oli myös fiksu kuin mikä. Siitä tuli hyvä kaveri siellä ollessa, suostui jopa pysähtyä rapsutettavaksi, ei muuten tehnyt sitä monille. Sori Sopo, sait kilpailijan :D

Seuraavana päivänä oli tarkotus oppii surffaamaan, mut täkäläiset säikahtää, kun sade tulee kylään. Joten ei sitten surffattu. Paikallisista tulee myös äkäsiä, kun sataa ja on viileää. Päätin sitten mennä kaupungille, koska kylässä ei oikein voi muuta tehdä sadepäivänä. Tapasin siellä muutaman paikallisen, jonka kanssa juttelin niitä näitä. Yksi osasi kertoa, että myös Plett on muuttunut vuosien myötä. Ennen sinne tuli rikkaita eurooppalaisia, jotka viettivät 3 kk isoissa taloissaan tuoden rahaa yrittäjille. Nyt matkaajat ovat perheitä ja reppureissaajia, jotka haluavat erilaisen loman edullisesti. Rouva kertoi, että se näkyy elinkeinossa. Monet putiikit ja ravintolat kärsivät, koska turistit budjetoivat johtuen ekonomisesta tilanteesta. Jokainen ostava asiakas on tärkeä. Puheltiin varmaan 30 minuuttia, sillä Rouva oli myös asunut aikoinaan jenkkilässä ja elämän tarinaa löytyi. Tarinointien jälkeen kiertelin kaupungilla katsellen ja välillä jossain putiikeissa käyden. Löysin myös perinteisen reissurannerenkaani. Tällä kertaa, jonkun meriotuksen hampaalla varustettuna. Tosin jouduin maksamaan siitä normaalia enemmän (yleensä kulutin 1-1.5 e per rengas) tää maksoi tuhdit 2.5 e, koska ostin sen Billa Bongilta (surffareiden merkki). Illalla istuttiin takan ääressä (hyvin suomalaista…), koska hostellissa veti. Amerikkalaiset vieraat juhli 4th of July:ta kokkailemalla perinteisiä jenkkiruokia. Saatiin maistaa perinteistä mansikkajälkkäriä, joka oli kuulemam hyvin tyypillinen kyseiselle päivälle. Tosin Rouva oli ostanut kerman sijaan maitoa, joten versio oli hiukan tuunattu… :D

Viimeisenä päivänä oli aurinkoista, joten päätin vikkelään käydä wifissä kiinni ja sen jälkeen suunnata Plettin Lookout Pointiin. Sieltä avautui ihanat näkymät merelle ja kallioille. Kameran akku sanoi vaan itsensä irti jossain kohtaan. Nyyh. Istuskelin siellä Baz Busissa tapaamani saksalaisen kanssa. Hän oli reppureissaamassa SAssa yksin. Oli käynyt mm Swasimaassa ja nyt oli matkalla kohti Kapkaupunkia. Illalla odotti liiankin tuttu pakkausoperaatio. Bussi lähti kohti Gtownin taidefestaria 3 aamuyöstä. Superyök. Bussissa vierustoveri puhui kovaan ääneen puhelimeensa. Ja kun signaali meni ni jatkoi unen terrorisointia ryystämällä nenäänsä. Ei vissiin ollut kuullut nenäliinasta.

P.s. Myös Plettin Spar oli ihanuus, möi myös Pandan lakuja. Ostin useamman paketin. Pitää selviytyä porilaisten vierailuun asti.