Ronsuja etsimässä: Reppureissaajan päiväkirja, osa 3: Kulttuurihippinä Port Elizabethissa

Kulttuurihyperaktiivisuutta Port Elizabethissa

28.6. – 30.6.

Bussimatka taittui hytisten. Bussin lämmitin oli rikki, joten jossain välissä sisälämpötila oli +11. Hyi kettu! Silmät ristissä raahasin itteni sitten hostellille. Onneksi hostellin isäntä oli huippu mukava ja hiffasi, että matkaaja on hiukan väsynyt, joten piti infopaketin minimissään. Muisti toki manata rakasta nimeäni, totesi, että mun olisi pitänyt varata hostelli mun toisella nimellä. Kuulemma ollut joku vieras sillä nimellä aikasemmin :D Pikatauon jälkee suuntasin kohti Home Affairs:n toimistoa. Toimistolla kaikki sujui hyvin sutjakkaan ja herra sanoi, että ongelmia ei pitäisi tulla ja nyt sitten odotetaan n 2 viikkoa, kun dokumentit matkustaa Pretoriaan ja takaisin. Toivon mukaa edessä ei ole reissu suurlähetystöön pikaviisumia varten. Tässä maassa asiat toimii hitaasti. Pelkän jatkosairasvakuutuksen saaminen kesti 2 vkoa ja vaati sen jälkeen hyvin äkäisen puhelun vakuutuksen toimistoon. Yllättäen tuli vipinää kinttuihin, kun käytti hyväkseen ylivakavaa bisnes-ääntä ja asennetta. Todistus kyseisestä vakuutukset napsahti sähköpostiin alle 30 min puhelun jälkeen. Tämä tapahtui jo ennen reissuun lähtöä ja tästä syystä en saanut hoidettua viisumiasioita ennen tenttejä. Tämä maa…mutta takaisin PEhen ja lomaan. Tylsää puhua täkäläisistä byrokratiaongelmista.

Toimistolta nappasin minibussin (maksoi ruhtinaalliset 60 senttiä) keskustaan ja sieltä suunnistin sitten kohti ruokakauppaa. Paikallinen tyttö toimi oppaana, koska oli menossa samaa matkaa kohti työpaikkaansa. Pääsin käyttämää myös isiXhosa taitojani. Ihan ok hyvin vielä muisti mitä oli muutama vko sitten päntännyt päähän. Ruokakaupan jälkeen matka jatkui läheiseen leipomoon (ihanat tuoksut tuli ja hostelli-isäntä oli myös suositellut, hyvää oli!). Loppupäivä kului kokkaillessa ja blogia päivitellessä, koska ekaa kertaa oli käytössä wi-fi koko reissun aikana. Pretoriassa se oli rikki ja Joburgin paikassa ei vain ollut sitä. Siellä piti maksaa 1.5 e per 15 min. Pitkien yöunien jälkeen päätin olla kultturelli ja suuntasin läheiseen artEC - The EPSAC -galleriaan. Galleriassa oli esillä vuosittaine opiskelijatyönäyttely, joka oli myös osa Gtownin taidefestaria. Osa töistä oli ihan mahtavia ja olisin halunnut ostaa ne itselleni, mutta budjetti ja rinkka eivät oikein sallineet sitä. Nyyh. Siellä kuulin, että jos suuntaan tietä pitkin alas ja ylös niin löydän lisää gallerioita. No minäpä suuntasin ensin sitten alaspäin kohti Aethenaeum-galleriaa. Valitettavasti paikalla ei ole omia sivuja, mutta linkki ohjaa Route 67-sivulle, koska galleria on osa Route 67 projektia. Galleriassa oli esillä paikallisten artistien töitä liittyen elämää Townshipeissä ja kaupungeissa. Myös galleriarakennus oli komea! Sieltä suuntasin katua pitkin ylös ja matkalla spottasin mukavan näköisen kahvilan, josta sai ihan mahtikasviskeittoa ja hyvää leipää. Ah! Kunnon leipää ekaa kertaa sitten Suomen! Loistolounaan jälkeen matka jatkui kohti Nelson Mandela Metropolitan Art Museum -Museota. Museo koostui kahdesta osasta ja samalla useammista näyttelyistä. Mieleenpainuvin ja lemppari oli ehkä "In praise of vessels and treasures". Kaikkia ihanuuksia oli jälleen esillä. Nelson Mandelalta kipitin Ron Belling–museoon, joka oli n 5 min kävelymatkan päässä. Tai no paikka oli pikemminkin kaksikerroksinen galleria. Siellä oli esillä Duncan Stewartin näyttely. Maalari oli matkustanut Pakistaniin ja vaeltanut K2 ja parin ison jäätikön (Baltoro ja Concordia) läheisyydessä, kuvaten ja luonnostellen maisemia sekä arkipäiväistä elämää. Näyttelyn kaikki työt perustuivat tuohon matkaan. Näyttely oli hyvin mielenkiintoinen, tapasin siellä myös pari artistin ystävää, jotka kertoivat, että avajaiset olivat olleet edellisenä päivänä (dam, missasin!). Kulttuuriseikkailun jälkeen palasin takasin hostellille tekemään ruokaa. Tapasin siellä myös pari amerikkalaista vapaaehtoistyöntekijää, jotka olivat suuntaamassa Gtowniin Taidefestivaaleille. Sain taivuteltua heidät viettämään siellä yön tai kaksi päivä retken sijaan, koska yksistään festivaalin ohjelma oli samperin paksu. Loppuilta meni toisella kädellä pakatessa ja toisella silmällä leffaa katsoessa, sillä bussi lähti 6.45 kohti Jeffrey’s Bayta.

p.s. kuvat on jälleen otettu kännykällä, jos satutte ihmettelemään kuvien sumuisuutta. :)

p.p.s. valiettavasti sekä kameran että kännykän akut oli loppumisen partaalla niin en saanut kuvattua niin paljon kuin olisin halunnut. -.-

p.p.s. palasin vielä loman aikana uudelleen PEhen hoitamaan viisumiasioitani, tällä kertaa viisumi oli jo matkalla takaisin PEhen. Tämän jälkeen heillä oli systeemit epäkunnossa, joten lopulta sain viisumini päivää ennenkuin vanha meni umpeen. Viime tipassa sai uuden merkityksen. Kolmanellla (!) sain siis viisumini, tosin sen reissun hyviä puolia oli se, että sää oli aivan mahti joten molempiin suuntiin matkatessa nähtiin mm kirahveja (lauma!), antilooppeja (montaa sorttia mm springbok, eland), strutseja ja seeproja. Tää maa ei koskaan petä yllätyksien suhteen! Etelä-Afrikka <3! ja nyt päästän teitit kuvien pariin, jos ette vielä sinne ole hypänneet kesken kaiken tän höpötyksen. :D