Keskiviikko iltana saavuttii iltahämärässä Sodwana Bayhin
pitkän ajomatkan jälkee. Olo oli lähtiessä haikea, sillä Lesotho ja Drakensberg
olivat aivan uskomattoman ihanat paikat. Samaan aikaan olin superinnoissani,
että pääsi jälleen tien päälle, sillä Sodwana Bay kuulosti uskomattomalta
paikalta kuvien perusteella. Sodwanassa ajeltii pikku tietä pitkin kohti
lodgea/hostellia (Triton), jossa oltaisii yötä ja koska täkäläiset ei tunne
tienviittoja pääsin sitten hiukan utelemaan, että ollaanko oikeassa paikassa.
Kun hyppäsin autosta ulos vastassa oli jättimäinen koira. Meinas tulla
jännäpisut. Koira olikin suurin nallekarhu/hellyydenkipeä otus mitä oon koskaan
nähny. Voitti melkein jopa Sopon. Se siitä pelkokerroin hetkestä. Lodgessa
elämään kuului ulkokeittiö, suihku varustettuna sissareilla ja hyttysmökki.
Hyttysiä ei siellä päässy pakoon. Ei edes myrkyn avulla. Ilmeisesti suomalainen
veri oli erittäin harvinaista herkkua.
Sodwanan päivät koostu yleensä biitsillä hengailusta,
myöhäsistä illallisista, hyvästä ruuasta, loisto ihmisistä ja snorklauksesta.
Hostellin työntekijät oli ihan huippu porukkaa ja illat tuli vietettyä tulen
ympärillä sidukkaa hörppien. Päiväs aikaan onnistuin jopa hommaamaa ittelleni
rusketuksen!! Lomalaiset tulee yleensä biitsille teltan kera, jotta on varjo.
Toinen jännä juttu oli se, että traktoreita käytetää biitsillä, jotta saadaa
paatit vedestä ylös. Ilmeisesti traktori on yks niistä harvoista autoista,
joista löytyy tarpeeks tehoja hienohiekkasella biitsillä. Päivittäinen näky oli
juuttunu maasturi ja ihmiset lykkimässä sitä eteepäin.
Yhtenä iltana juttelin sukeltajan kanssa Sodwanasta ja millaista siellä oli käydä vuosi toisensä jälkeen. Kyseinen herra on käynyt Sodwanassa yli kymmenen vuoden ajan ja sukeltaa aina Tritonin kanssa. Hän tulee perheineen sukeltamaan aina, kun on vain siihen tilaisuus. Osasi myös kertoa, että Sodwana ei ole muuttunut pätkääkään viimeisen kymmenen vuoden aikana vaikka jokaiselta autolta peritään sisäänpääsymaksu alueelle. Osa maksusta on tarkoitettu alueen kehittämiseen, mutta kehitys on kuulemma jumahtanut Sodwanassa. Tämä ärsyttää ja turhauttaa alueen yrittäjiä, koska uusia turisteja tulee vähän, sillä alueen houkuttelevuus ei pysty kilpailemaan muiden loma-alueiden kanssa. Toisaalta näin säästyy ympäristöä, mutta toisaalta paikallisten elinkeino kärsii. Alueella on potentiaalia, koska alue on todella upea, joten toivon mukaan alue tulee säilyttämään autentisuutensa, mutta samalla luomaan elinkeinoa paikallisille. Alue on kohtalaisen köyhää ja kilpailu yrittäjien kesken on kovaa, sillä kaikki haluavat osansa lyhyestä turistikaudesta. Yksi suurimmista Sodwanan heikkouksista on teiden kunto. Teilla melkein tarvitsee nelivedon kaupunkiauton sijaan, sillä kuoppia ja huonoja hiekkateitä löytyy riittämiin.
Snorklaaminen Sodwanassa on hiukan eri luokkaa kuin muualla,
koska vesi on super kirkasta ni näkee mukavasti 10 m syvyyteen. On muute härö
tunne, kun snorklaa sukeltajien ilmakuplien läpi. Kutittaa mukavasti. Rannan
vieres oli myös pikku riutta, mutta siellä sai varoa ettei joutunut
pyydystetyks. Tollot lomakalastajat ei kattonu minne se kuva lensi. Kerran sain
halin siimalta. Lovely. Kalastaja kattoja anteekspyytävästi. Tuijotin äkäsenä
takas. Sankari katto aika vikkelää muualle. :D
Delfiinit! Delfiinit! Delfiinit! 9.4. lähin snorklaamaa ja
nähtii delfiinit uiskentelemas. Kapteeni päätti et tehdää pari kunniakierrosta,
jotta saadaa ne seuraamaa venettä. Guta tunne, ku näkee delfiinin hyppäävän
ilmaa muutan metrin päästä. Ihania otuksia!!
Toiseks viimisenä päivänä yks paikallinen tuli, et ”You
can’t go to Sodwana Bay and not to do a single dive.” hetken hiljasuus. ”Tracy,
Siina wants to talk to you about Discovering Scuba.” Lopputulos, märkäpuku
päälle ja altaasee treenaamaa perustekniikoita. Vietin sit reipas 2h kylmäs
kloorivesialtaas opetellen pikataidot, jos jtn menee vinksallee 10 metrissä.
Keskittyminen oli huipussaa ja hostellin muffe söi, sillä aikaa mun lounaan.
Possu. Ja se mitä jäi jäljelle (lue: salaatti) ukkonen tuhosi. Oh well.
Polvet tutisee. Kädet hikoo. Kylmä hiki niskavilloissa ja
käsien tärinää. Siitä on jännitys tehty. Kuten myös märkäpuvun kiskomisesta ja
varustautumisesta. Paatissa heitetää enää päälle vaan PCD (painaa muuten ihan
mukavasti). Ja keikautetaa ittensä taaksepäin mereen. Pinnalla iski
minipaniikki, kun näki kuinka kaukana pohja oli pinnasta. Mistä kyseine
minipaniikki tuli, no idea. Sitten kun sain itteni pohjan läheisyyten paniikki
katos. Näky oli uskomaton: koralleja, fisuja ja MERIKILPIKONNA! (näin otuksen myös snorklaillessa) Kilppari ei tykänny hirveesti meistä ja pysytteli koko ajan kielekkeen alla. Snorklatessa nähty sankari taas luikki pakosalle ku hoksas sukeltajat. Ei tykänny yleisöstä.
Sukeltaes saatoin
tuijottaa yhtä kohtaa iäisyyden ilman mtn ongelmaa, kunnes ohjaaja tuli ja
kisko hihasta, et hei seurataas johtajaa. Poiju on jo tuol mutkan takana. Oli
aivan uskomaton kokemus ja veikkaisin, et jos tilaisuus tulee ni tahdon
sukeltaa uudellee viel jonain päivänä. Tän vuoden aikana; en usko. Sodwana
hemmotteli lämpimällä vedellä ja uskomattomilla näyillä, et tahtoo sukeltaa
lämpimissä vesissä. Veden alla tuli vietettyä melkee 50 min (awesome!!).
Kuulemma usein ensikertalaiset on sen 30 min, koska pintaa noustaa siinä
vaiheessa kun ilmaa on jäljellä 50 bar turvallisuussyistä. Sukelluksen jälkee
kippari tajos karkit, jotta pääs eroo suolaveden ihannaisesta mausta.
Regulaattorien ominaismaku on näes hyvin suolainen.
Viimeisen illan kunniaks lähettii ulos syömää kahden
muun pariskunnan kanssa. Mentiin semilähellä olleeseen hotellin ravinteliin.
Syötiin fisuja ja lipiteltiin muutama juoma, koska oli aika jättää hyvästit
Sodwana Baylle eikä mieli tehnyt. Seuraavana aamuna punainen pikku automme
starttasi kohti Durbania ja reissun viimeistä osuutta.
xx
Ps Sodwanan ehdoton teemabiisi oli Manu Chaon "Bongo Bong". Lodgen tyypit heitti sen pyörimään joka ilta ja Durbanissa se soi päässä ettei tullut ikävä. ja alla hiukan kuvia Sodwanan rannoilta!
pps sodwanassa huomasi, että paikka on lomalaisten suosiossa: pitkät rivit afrikkalaista turistikrääsää.
Sodwanan dyynit
kekseliäitä nää täkäläiset
Mainitsinko jo että paikka on suosittu? kuva hiljaiselta päivältä.
Kireän siiman tavoittelijoita
Checking da gear
like a pro
Valmistuneet sukeltajat. voivat sukeltaa ilman vahtivaa silmää. meitsi tarvii viel sen vahtivan silmän.
takana Team Fi(n)ns (räpsät), edessä team Sa-Namibia ja oikealla Team UK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti