Reppureissaajan päiväkirja, osa 2: Tylsyyden Pretoria

Näkymä luonnonhistoriamuseolta. Taustalla Pretorian kaupungintalo.

25.6.-27.6.

Paikalliset oli oikeassa: Pretoria oli aika tylsä paikka reppureissata vaikka onkin pääkaupunki. Meinasi välillä tylsyys iskeä. Tulopäivänä suuntasin hostellin läheiselle ostosalueelle tekemään pakolliset ruokaostokset. Reissulla löysin uudet farkut ja istahdin hetkeks nauttimaan aurinkoisesta säästä kuivan siiderin kera. Aurinkoinen penkki ja hyvä kirja, siitä on tauko tehty. Hostellii palattaessa odotti pieni yllätys: kun astuin huoneeseen ni ketkäs siellä näenkään Saksapojat (Rhodeksen 2 saksalaisvaihtaria). Vehnä. Heitä en ihan odottanut näkeväni. Hemmamumala, Afrikka on pieni paikka. Seuraavana aamuna kävi myös selväksi, että pojat ei osaa kuiskata eikä hiipiä varpasillaan. Melkein heitin kengällä, koska herättivät hyvin aikaisin äänekkyydellään, mutta sitten totesin, että kenkä oli liian arvokas siihen. Mitä sitä nyt vain yhdellä kengällä tekee? Kiitos huonosti nukutun yön (saksanpojat kuorsasi) ja aikasen aamun olin aika väsynyt koko päivän. Päätin suunnata läheiseen Taidemuseoon (Pretoria Art Museum) ja maksoin ruhtinaalliset 1 e sisäänpääsymaksun. Museo oli kokoelma paikallista ja eurooppalaista taidetta. Mielenkiintoisin näyttely oli koululaistyönäyttely, jossa muutaman koulun oppilaiden työt olivat esillä. Teemana taisi olla yhtenäinen Etelä-Afrikka.

Museon jälkeen menin hetkeksi istuskelemaan viereiseen puistoon miettimään, että mitä seuraavaksi. Päätin suunnata Pretorian keskustaan ja katsoa mitä sieltä löytyy. Visitoin Transvaal- (Luonnonhistoria) ja National Museum of Cultural History (NMCH) –museot. Transvaal oli kuin Lontoon Luonnonhistoriamuseo, mutta eteläafrikkalaisella sävyllä ja hiukan pienemmällä budjetilla. NMCH:n mennessä odotukset olivat semikorkealla, koska ajattelin, että hei saan nähdä paikallista taidehistoriaa. Loppupeleissä se oli pikemminkin retki länsimaalaiseen historiaan. Bonuksena Egyptiläinen muumio ja aasialaisia soittimia. Museon putiikistä tein pieniä löytöjä, mm kaulakorun.

Lähtöpäivänä hengailin vain hostellilla pakkaillen ja hiukan kokkaillen, kun odottelin junan lähtöä. Junalla suuntasin takas Joburgiin ja kohti Port Elizabethia setvimään viisumiasiat kuntoon. Joburg-PE bussissa tapasin Pretorialaisen opiskelijan, Sredin. Hän opiskelee englantia ja kirjallisuutta Pretorian yliopistossa ja tahtoi tietää kaiken suomen kirjallisuudesta. Noh sitten kaivelin muistiani ja raapustin paperille muutamat nimet: Sofi Oksanen, Elias Lönnrot, Juhani Aho ja jne. Matkalla näytettiin samat leffat kuin PE-Joburg –matkalla alle viikko sitten. Ehanaa varsinkin, kun leffat oli Hollywoodin tusina tuotanto action-leffoja. Välillä ne leffat on ihan hyviä, mutta nuo eivät olleet.

p.s. olin aika onnellinen, kun pääsin pois kyseisestä hostellista. Se oli super kylmä ja kuumasuihku oli hyvin epätodennäköinen. Lisäksi henkilökunta ei ollut superavuliasta, mikä on aikasen tärkeää, kun matkustaa. Reissatessa olen usein kuullut parhaat visitointivinkit henkilökunnalta tai vierailta, mutta hostelli oli myös hyvin hiljainen, joten vierailta oli hiukan vaikeaa kysellä.

xx

Yoh! Valitettavasti kuvat ovat hiukan sumeita, koska nappasin Pretoria kuvat puhelimella.

Omituisten otusten kerho

Kulttuurihistorian museo

Yksityiskohta seinävaatteesta

Astetta isompi seinävaate

Seinätaidetta.

Kulttuurihistoriamuseo. Täti epäili etten ehtisi menemään museota läpi 45 minuutissa. Kului alle 30 min...

Taisi olla pankki.

Ääripää nro1: puisto korttelin päässä hostellista.

Ääripää nro 2. Hostellimaisema/hostellikatu.

Reppureissaajan päiväkirja, osa 1: Hyvästien ja seikkailun alun Joburg

Joburg savusumulla

 20.6. – 25.6. Johannesburg

Matkasin Johannesburgiin kolme asiaa mielessäni: saattaa Maggie Johannesburgiin (ja viettää ekstra päiviä hänen kanssaan), hoitaa viisumiasiat kuntoon ja aloittaa mahtava lomaseikkailu hengaten opiskelukavereiden kanssa. No, kolmesta asiasta toteutui yksi ja puoli. Saatoin Maggien Johannesburgiin ja vietettiin rennot neljä päivää katsellen rugbya, futista ja kierrellen Joburgia. Viisumiasioitani en saanut kuntoon, koska asia piti kuulemma hoitaa Port Elizabethissa ja vain siellä. No ei auttanut muu kuin ostaa bussilippu PEhen. Seikkailun ensimmäinen mutka, mutta ei viimeinen. Muista mutkista lisää myöhemmin.

Maggien kanssa vierailtiin hostellin lähellä olleessa Hyde Park (lievää enklantimatkintaa havaittavissa) ostoskeskuksessa. Ostoskeskus paljastui olemaan ylemmän keskiluokan paikka ja meidän reput ja matkafarkut erottui hiukan yleisestä massasta ja Vuitton laukuista. :D Illalla katsottiin Futiksen EM-kisoja. Hyvä meininki ja olunen siinä ohessa. Seuraavana päivänä (22.6.) suunnattiin läheiselle (20 min kävellen) Rosebank alueelle, jonka piti olla hyvin ”kultturelli”-alue. Ihan mielenkiintoinen oli, mutta ei mikään super kulturellialue, jollei laske alueen modernia arkkitehtuuria. Alue oli vielä hiukan alkutekiöissään, mutta ehkä muutamassa (5) vuodessa alueesta saattaisi kehittyä modernin designin ja arkkitehtuurin alue. Alueella oli myös jättimäinen ostoskeskus, josta löydettiin aivan ihana kirjakirppis. Pikkiriikkinen putiikki täynnä käytettyjä kirjoja. Vietettiin siellä yli tunti kunnes vatsat alkoivat huutamaan liikaa. Paikka on kaikkien kirjaharrastajien tiedossa, jotka asuvat joko Joburgissa tai Pretoriassa, sen perusteella mitä tuli juteltua myöhemmin paikallisten kanssa.  Lounaaksi syötiin pap (pap on täkäläinen perunamuussin tapainen lisäke, hyvin puuromainen) ja nautakastikkeella. Hostellille palattaessa random etelä-afrikkalainen mies antoi meille kyydin. Oli kuulemma nähnyt meidät kävelemässä päivällä toiseen suuntaan. Automatkan ajan saatiinkin kuunnella mainospuhetta. Mies maahantuo Afrikkalaista taidetta mm Kameronista ja halusi, että mentäisiin seuraavana päivänä katselemaan tuotteita. Samalla kuultiin myös tarinaa miten täkäläiset yrittävät vanhentaa uusia tuotteita ja myydä kalliina antiikkina. Illalla katsottiin Springbokin peli (Maan rugby-joukkue). Junnupojilla oli finaalipeli menossa tärkeässä turnauksessa. Sen jälkeen oli vuorossa futista. Futiksesta alkoi tulla traditio, mutta ei se haitannut,  koska hostellin työntekijät yhdistettynä vieraisiin teki erittäin eläväisen yleisön. Vatsalihasparat.

Kylmän tuulisena lauantaina reissattiin Joburgin Apartheid-museoon. Museo sijaitsee n 15 min ajomatkan päässä. Museon esitteessä sanottiin, että aikaa kuluu n 1.5 h, kun koluaa läpi Nelson Mandela- (temporary) ja Apartheid-näyttelyt läpi. Opas valehteli tai sitten me mentiin Afrikkalaisessa ajassa. Meiltä kului neljä tuntia. Wups. Mielenkiintoinen oli, mutta ihan liikaa nähtävää kyseissä tilassa. Jokainen millimetri oli vuorattu informaatiolla. Kaikkea ei vain pystynyt lukemaan/näkemään. Aijjoo. Pitänee muistaa kiittää Vuorista, jos häneen törmään joskus. Pattonin ”Cry the Beloved Country” oli paljon esillä. Ja pitää lukee se kirja uusiksi, koska osa jutuista meni ohi, koska en lukioaikoihin sattumoisin puhunut isiXhosaa/isiZulua, mm umfundisi tarkoittaa pappia. Tuhdista museosta tuli tuliaisena Afrikkalainen kokkikirja. Tahtoo jo kokeilla reseptejä! Museosta matka jatkui Hyde Park keskukseen, koska meitsi tarvitsi bussilipun. Täällä bussi/junaliput pitää ostaa hyvissä ajoin ennakkoon tai muuten voi jäädä kyydistä. Käytiin syömässä kiinalaisessa ravintolassa, koska oli Maggien viimeinen päivä Etelä-Afrikassa. Hyvät ruuat oli. Namnam! Jälkiruualle suunnattiin Häagen-Daszille. Mitkä jätskit! Seuraavana päivänä tapettii vain aikaaa ja odotettii lennon lähtöä ja meikä odotteli uutisia kaverilta. Eteläafrikkalainen kaveri oli luvannut, että voisin viettää hänen luonaan muutaman päivän Maggien lähdettyä. Lauantaina hän lähetti viestin, että on sunnuntain poissa Joburgista, mutta palaa kyllä illalla ja lupasi ilmoittaa, että milloin voin suunnata heidän luokseen. Sunnuntai-illalla sain sitten viestin, että tsori tsori perhe teki yllärit, ollaan matkan päällä muutama lisäpäivä ja hänellä ei hirveästi ole asiassa sananvaltaa. Tässä kohtaa pääsi ärräpäitä. No ei auttanut muu kuin alkaa soittelemaan kavereita läpi, että olisiko joku Joburgissa tai Pretoriassa. Ei muuten ollut. Lievää paniikkia ilmassa. Mitä teen, minne meen? Onneksi hostellissa oli tilaa, joten pystyin yöpymään siellä ylimääräsen yön. Päätin suunnata Pretoriaan. Sinne pääsi helposti junalla (30 min) ja Pretoriassa pystyi hyppäämään bussiin 60 sentillä. Mutta pretoriaseikkailusta lisää seuraavassa blogissa.

xx

Apartheid-museo

Pojot putiikin asenteelle. Niil oli kivoja vaatteita.

Rosebankin käsityöputiikkialue. Löydettii girahvi, mutta oli pakko jättää se sinne. Snif. Liian vaikeasti pakattava otus.

The Ritz-hostelli. Sijaitsi mukavan rauhallisella alueella ja huippu henkilökunta.

Dorm. Ikkunassa oli reikä joten sisällä tuuli, koska muovipussi paikka vuoti. Onneksi oli kaksi peittoa.

Postipakettia odotellessa

Päätin väsätä listan asioista, joiden puuttumista tulee välillä manattua. Nii juu lista on ollut tän pituinen jo helmi-maaliskuulta. Katotaan kuinka pitkäksi venähtää joulukuuhun mennessä. :D

Höpönassukat - perhe, sukulaiset, ystävät, jne. teitä on liian monta joten käytän lyhenettä ;)
Nuhturi - pitääkö edes selventää? :D
Sauna - sanomattakin selvä asia
Ruisleipää - Täkäläiset syö vain vaaleata leipää. yök.
Salmiakki -ei muuten löydä kirveelläkään hyvää salmiakkia tästä maasta
kraanavettä - vain Gtownissa ollessa, paikan vesi maistuu karseelle. onneks lähikauppa myy vettä 40 senttii/ litra.
Jokilaivat
Itämeri 
Keskuslämmitystä/pattereita - täysin vieras termi täällä. Hrr.
Rajoittamaton netti -netin kirjottelu ollu lomalla paljo helpompaa, kun voi rauhassa latailla kuvia eikä tarvi pelätä, että kohta olen ilman nettiä
Kokkaamista & leipomista - Resissä ei ole keittiötä.
Asioiden toimivuutta - täällä yksinkertainenkin asia voi viedä useamman viikon (kuukauden)

x

ja ei, en kärsi koti-ikävästä, toistaseks tää maa pitää elämän sen verran hektisenä ja varpaillaan ettei ehdi koti-ikävä vaivata. :D lista lähinnä kasasta omasta mielenkiinnosta, melkein voin luvata, et unohdan päivittää tätä kevään kuluessa :D

 

Kootut miniseikkailut, osa 3: Etela-afrikkalainen vappu, Nälkäpelit ja hiukan muutakin

Retki Port Elizabethiin

Tehtiin päivärekti P.E:hen, jotta päästiin pois Gtownista. Pysähdyttiin matkalla pienellä farmilla, joka valmisti mahtivoileivät ja huippu ananasmehua. NAM! Sieltä matka jatkui PEhen. Shoppailtiin hiukan, syötiin jätti kakkupalat ja mentiin leffaan kattomaa Hunger Games. Kotimaan kielellä Nälkäpeli(t). On muuten hyvä leffa ja myös kirja. Kannattaa tsekata, jos kiinnostaa ”seikkailu”fantasia. Päivä päätettiin menemällä Broadwalkille ja muutamin pikku käsityöputiikkeihin. Jatkoin rannerengaskokoelmaani muutamalla renkaalla. Rentopäivä lopetettiin syömällä kiinalaista ja suuntaamalla takasin Gtowniin.

Broadwalk-ostos/kävely/viihdealue

Kunnia amerikkalainen ja aidot amerikkalaiset

Wappen

Täkäläiset ei tunne vappua vappuna vaan se on työläisten vapaapäivä aka ei koulua. Vappuaattona suunnattiin Grottoon muutamille hyville mojitoille juhlistamaan vappua. Maggie yllätti multa suun auki väsäämällä tuunatun version ylppärilakista. Huippua! Pidin lakkia päässä koko illan ja seurv. päivän. Monta kertaa sai selittää myös, että nyt on kyse kansallisylpeydestä ja lakki pysyy päässä koska on vappu. Seuraavana päivänä mentii improptu piknikilla Yliopistollisee puutarhaan. Oli hiukan viimaista, mutta aurinko lämmitti mukavasti.

Hattu! <3

Muumimukin seikkaulut. Se kävi myös Durbanissa ja Sodwanassa.

Red District Museum

Taidehissakurssin pakollisena osana oli retki Red District –museoon. Museo sijaitsee PE:n Red District Township alueella. Museo on rakennettu alueella asuvien voimin. Museo koostuu monesta isosta betonikompleksista, jotka sisältää kirjaston (on vielä osittain rakenteilla, kirjat puuttuu…), galleriatiloista ja itse päämuseosta. Projektilla on myös tavoitteena rakennuttaa museon yhteyteen kulttuuriprojekti Township lapsille. Kulttuuriprojekti sisältäisi musiikki-, tanssi- ja taidekoulutusta lapsille, joilla ei muuten siihen olisi mahdollista. Projekti ei kuitenkaan tule tapahtumaan seuraavaan 5-10 vuoteen, sillä rahoitus on vielä ikävä kyllä vielä hiukan hakusessa.

Päämuseo itsessään koostuu ”muistilaatikoista/tiloista”. Jokainen tila on kooltaan n 5x5x15 m ja sisältää yksittäisen mininäyttelyn. Mininäyttelyt koskee lähinnä paikallista (PE ja Uitenhage) Apartheid historiaa ja taistelua Apartheidia vastaan. Red District oli yksi merkittävimmistä alueista, kun puhutaan alueista, joilla merkittävä rooli erityisesti 1980-luvulla.

"Muistilaatikoita"

Alkuperäinen Red District -talo

Arkkitehdillä oli addiktio betoniin. Kaikki oli betonista, myös lattiat.

Etelä-Afrikan Guernica. Tsorit, en muista oikeaa nimeä.

Työ oli alunperin esillä Gtownin taidefestareilla. Työ kuvastaa mm Afrikan kamppailua HIViä vastaan.

 Tyhjä kirjasto

Impromptu kuorokonsertti

Päätettiin lähteä kuuntelemaan Sveitsiläisten (ja Rhodeksen) kamarikuoron konserttii läheisii kappeliin. Päätös tapahtui n 10 minuutissa ja istuttiin penkkii samalla hetkellä, kun kuoron johtaja aloitti esittelynsä. Tilaisuudessa oli myös sisäänpääsymaksu, mutta kiireessä huomattiin se vasta paikalleen istuessa wups. Jäi viinit juomatta. (maksu sisälsi lasillisen). Annettiin sitten raikuvat aplodit kuorolle joka kolossa. Kuoro esitti perinteisiä kuorolauluja ja myös muutaman Afrikkalaiset rytmit. Lisäksi paikalla oli saksofoniartisti, joka soitteli komiasti.

Tanssii Proffien kanssa

Päädyttiin yhtenä lauantai iltana katsomaan Tanssii Proffien/lehtorien kanssa. Hauskaa oli, eräs vanhempi historian rohvessori muistutti Kanki Kaikkosta, mutta oli erittäin adorable tanssiessaa. Asaitsi pronssinsa. Toiseksi sijoittui ylipirteä psykologian lehtori, joka pirteän iloinen jive sai kaikki nauramaan. Voiton korkkasi ansaitusti rohva, joka hoiti Tango de Roxannen kotiin. Pelotti, kun tunnistin laulun, että mitäköhän tästäkin tulee…Viihdyttävää tuli! Väliajalla myytiin kirkkaan vihreitä muffinsseja ja tanssiseuran jäsenet esitti parit modernit tanssit.

Vihreä muffinssi. Möivät niitä tauolla.

Rhodes got Talent/Rhodes next Idol

Tätä katsomaan mennessä pelotti oikeasti, että mitä tuleman pitää. Sanotaanko näin, että illan suosituin artisti oli Adele ja onneksi hän ei ollut kuulemassa. Illassa oli myös monia onnistumisia ja rakkaat kanssa opiskelijat kirkuivat tärykalvot irti. Tiesi kellä oli kavereita yleisössä. Me lähdettiin ensimmäisen kierroksen jälkeen pois, koska tilaisuus oli aika hitaasti etenevä ja yleisö hyvin epäkunnioittava esiintyjiä kohtaan. Tällä tarkoitan sitä, että ihmiset ei aina ymmärtänyt pitää leipäläpiänsä kiinni esiintyjien aikana ja välillä oli vaikea kuulla laulajaa, koska kajareista loppui tehot.Illassa oli myös monia onnistumisia ja i, että mitä tuleman pitää. Sanotaanko näin, että illan suosituin artisti oli Adele ja on

 

PLÄÄH aka tentit

Tentit. Sieltä ne tulee. Täällä tentit tentitää 1 kk aikana isoissa saleissa, joissa kontrolli on melkein tiukempaa kuin lentokentällä. Jokaisen pitää täyttää läsnäolo lipuke ja pöydällä pitää olla henkkarit tai sakko kilahtaa. Jos tentin aika tekee mieli mennä vessaan ni saa mennä, mutta kirjaan pitää raapustaa nimi, että on lähtenyt ja palannut. Lisäks jokane istuu ennaltamäärätyssä paikassa. Mun kohdalla se tarkotti A1:stä 3/5 tentissä. Kiitos sukunimeni. Ydessä tentissä olin A2 ja toisessa H2, koska joku toinen kurssi täytti ekat rivit ja Xhosa tuli vasta tokana. Tenttisalit oli saamarin kylmiä ja päälle oli kiskottava ainakin yks ekstra kerros, jotta tarkeni raapustaa tentit. Tentit kirjotettii myös kuulakärkikynällä. Weird. Tentit tarkistetaa myös kahteen kertaa: luennoitsija ja joku ulkopuolinen. Maassa, jossa asioiden kontrolli tapahtuu in African time, tenteissä oli yllättävän paljon kontrollia. Hyvä juttu sinänsä, mutta liika on liikaa. Pitääkö sitä oikeasti istua siellä penkissä vielä tentin jälkeekin, kun valvojat käy kaikki paperit vielä läpi. Huoh.

 xx

Ps Läpäsin kaikki tentit! Whuuuuuuuuup!!

Kootut miniseikkailut, osa 2: Kenen väreissä marssit?

One week, One world

Rhodeksella on tapana juhlistaa kansainvälisiäopiskelijoita ja kansainvälisyyttä paraatin avulla. Jokainen res edusti yhtä maata ja maiden edustajat marssi usein kyseisen resin kanssa. Lisäksi monet Rhodeksen vapaaehtoistyökohteista olivat mukana luomassa tunnelmaa laulun ja tanssin avulla. Suomea edusti Oriel, joka kuuluu samaan Hall:n kuin Beit. Tosin heidän edustus oli säälittävä: 4. Kannoin erittäin mielenkiintost Suomen lippua mukavassa tuulessa. Sininen oli päivän väri, mekon väri. Paraati sisälsi marssin kaupungin läpi kaupungintalolle. Kaupungintalon viimaisessa salissa eri Township yhteisöt esiinty. Myös Rhodeksen kuoro lauloi pari laulua. Päätettiin lähteä hieman ennen loppua, koska salissa oli superkylmä. Salista oli unohtunut eristys Gtownin syksyisessä ilmanalassa.

Beit ladies

Team Hollanti

Team Sveitsi. Varustettuna suklaalla, hattaralla ja vaellusvarusteilla.

Sveitsi; Helen-Steffi-Aurelia-Mathias

Naapuri talo aka Jameson aka Etiopia

Zimi!

Oriel Housen suuri edustus (plus Beitlainen). Opetin heille letkiksen. Valittivat, etta oli hiukan vilpoisaa. Ei ollut tansin jalkeen. :D