maanantai 23. heinäkuuta 2012

Reppureissaajan päiväkirja, osa 1: Hyvästien ja seikkailun alun Joburg



Joburg savusumulla

 20.6. – 25.6. Johannesburg

Matkasin Johannesburgiin kolme asiaa mielessäni: saattaa Maggie Johannesburgiin (ja viettää ekstra päiviä hänen kanssaan), hoitaa viisumiasiat kuntoon ja aloittaa mahtava lomaseikkailu hengaten opiskelukavereiden kanssa. No, kolmesta asiasta toteutui yksi ja puoli. Saatoin Maggien Johannesburgiin ja vietettiin rennot neljä päivää katsellen rugbya, futista ja kierrellen Joburgia. Viisumiasioitani en saanut kuntoon, koska asia piti kuulemma hoitaa Port Elizabethissa ja vain siellä. No ei auttanut muu kuin ostaa bussilippu PEhen. Seikkailun ensimmäinen mutka, mutta ei viimeinen. Muista mutkista lisää myöhemmin.

Maggien kanssa vierailtiin hostellin lähellä olleessa Hyde Park (lievää enklantimatkintaa havaittavissa) ostoskeskuksessa. Ostoskeskus paljastui olemaan ylemmän keskiluokan paikka ja meidän reput ja matkafarkut erottui hiukan yleisestä massasta ja Vuitton laukuista. :D Illalla katsottiin Futiksen EM-kisoja. Hyvä meininki ja olunen siinä ohessa. Seuraavana päivänä (22.6.) suunnattiin läheiselle (20 min kävellen) Rosebank alueelle, jonka piti olla hyvin ”kultturelli”-alue. Ihan mielenkiintoinen oli, mutta ei mikään super kulturellialue, jollei laske alueen modernia arkkitehtuuria. Alue oli vielä hiukan alkutekiöissään, mutta ehkä muutamassa (5) vuodessa alueesta saattaisi kehittyä modernin designin ja arkkitehtuurin alue. Alueella oli myös jättimäinen ostoskeskus, josta löydettiin aivan ihana kirjakirppis. Pikkiriikkinen putiikki täynnä käytettyjä kirjoja. Vietettiin siellä yli tunti kunnes vatsat alkoivat huutamaan liikaa. Paikka on kaikkien kirjaharrastajien tiedossa, jotka asuvat joko Joburgissa tai Pretoriassa, sen perusteella mitä tuli juteltua myöhemmin paikallisten kanssa.  Lounaaksi syötiin pap (pap on täkäläinen perunamuussin tapainen lisäke, hyvin puuromainen) ja nautakastikkeella. Hostellille palattaessa random etelä-afrikkalainen mies antoi meille kyydin. Oli kuulemma nähnyt meidät kävelemässä päivällä toiseen suuntaan. Automatkan ajan saatiinkin kuunnella mainospuhetta. Mies maahantuo Afrikkalaista taidetta mm Kameronista ja halusi, että mentäisiin seuraavana päivänä katselemaan tuotteita. Samalla kuultiin myös tarinaa miten täkäläiset yrittävät vanhentaa uusia tuotteita ja myydä kalliina antiikkina. Illalla katsottiin Springbokin peli (Maan rugby-joukkue). Junnupojilla oli finaalipeli menossa tärkeässä turnauksessa. Sen jälkeen oli vuorossa futista. Futiksesta alkoi tulla traditio, mutta ei se haitannut,  koska hostellin työntekijät yhdistettynä vieraisiin teki erittäin eläväisen yleisön. Vatsalihasparat.

Kylmän tuulisena lauantaina reissattiin Joburgin Apartheid-museoon. Museo sijaitsee n 15 min ajomatkan päässä. Museon esitteessä sanottiin, että aikaa kuluu n 1.5 h, kun koluaa läpi Nelson Mandela- (temporary) ja Apartheid-näyttelyt läpi. Opas valehteli tai sitten me mentiin Afrikkalaisessa ajassa. Meiltä kului neljä tuntia. Wups. Mielenkiintoinen oli, mutta ihan liikaa nähtävää kyseissä tilassa. Jokainen millimetri oli vuorattu informaatiolla. Kaikkea ei vain pystynyt lukemaan/näkemään. Aijjoo. Pitänee muistaa kiittää Vuorista, jos häneen törmään joskus. Pattonin ”Cry the Beloved Country” oli paljon esillä. Ja pitää lukee se kirja uusiksi, koska osa jutuista meni ohi, koska en lukioaikoihin sattumoisin puhunut isiXhosaa/isiZulua, mm umfundisi tarkoittaa pappia. Tuhdista museosta tuli tuliaisena Afrikkalainen kokkikirja. Tahtoo jo kokeilla reseptejä! Museosta matka jatkui Hyde Park keskukseen, koska meitsi tarvitsi bussilipun. Täällä bussi/junaliput pitää ostaa hyvissä ajoin ennakkoon tai muuten voi jäädä kyydistä. Käytiin syömässä kiinalaisessa ravintolassa, koska oli Maggien viimeinen päivä Etelä-Afrikassa. Hyvät ruuat oli. Namnam! Jälkiruualle suunnattiin Häagen-Daszille. Mitkä jätskit! Seuraavana päivänä tapettii vain aikaaa ja odotettii lennon lähtöä ja meikä odotteli uutisia kaverilta. Eteläafrikkalainen kaveri oli luvannut, että voisin viettää hänen luonaan muutaman päivän Maggien lähdettyä. Lauantaina hän lähetti viestin, että on sunnuntain poissa Joburgista, mutta palaa kyllä illalla ja lupasi ilmoittaa, että milloin voin suunnata heidän luokseen. Sunnuntai-illalla sain sitten viestin, että tsori tsori perhe teki yllärit, ollaan matkan päällä muutama lisäpäivä ja hänellä ei hirveästi ole asiassa sananvaltaa. Tässä kohtaa pääsi ärräpäitä. No ei auttanut muu kuin alkaa soittelemaan kavereita läpi, että olisiko joku Joburgissa tai Pretoriassa. Ei muuten ollut. Lievää paniikkia ilmassa. Mitä teen, minne meen? Onneksi hostellissa oli tilaa, joten pystyin yöpymään siellä ylimääräsen yön. Päätin suunnata Pretoriaan. Sinne pääsi helposti junalla (30 min) ja Pretoriassa pystyi hyppäämään bussiin 60 sentillä. Mutta pretoriaseikkailusta lisää seuraavassa blogissa.

xx

Apartheid-museo

Pojot putiikin asenteelle. Niil oli kivoja vaatteita.

Rosebankin käsityöputiikkialue. Löydettii girahvi, mutta oli pakko jättää se sinne. Snif. Liian vaikeasti pakattava otus.


The Ritz-hostelli. Sijaitsi mukavan rauhallisella alueella ja huippu henkilökunta.
Dorm. Ikkunassa oli reikä joten sisällä tuuli, koska muovipussi paikka vuoti. Onneksi oli kaksi peittoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti