torstai 19. heinäkuuta 2012

Kootut miniseikkailut, osa 3: Etela-afrikkalainen vappu, Nälkäpelit ja hiukan muutakin


Retki Port Elizabethiin

Tehtiin päivärekti P.E:hen, jotta päästiin pois Gtownista. Pysähdyttiin matkalla pienellä farmilla, joka valmisti mahtivoileivät ja huippu ananasmehua. NAM! Sieltä matka jatkui PEhen. Shoppailtiin hiukan, syötiin jätti kakkupalat ja mentiin leffaan kattomaa Hunger Games. Kotimaan kielellä Nälkäpeli(t). On muuten hyvä leffa ja myös kirja. Kannattaa tsekata, jos kiinnostaa ”seikkailu”fantasia. Päivä päätettiin menemällä Broadwalkille ja muutamin pikku käsityöputiikkeihin. Jatkoin rannerengaskokoelmaani muutamalla renkaalla. Rentopäivä lopetettiin syömällä kiinalaista ja suuntaamalla takasin Gtowniin.


Broadwalk-ostos/kävely/viihdealue

Kunnia amerikkalainen ja aidot amerikkalaiset


Wappen

Täkäläiset ei tunne vappua vappuna vaan se on työläisten vapaapäivä aka ei koulua. Vappuaattona suunnattiin Grottoon muutamille hyville mojitoille juhlistamaan vappua. Maggie yllätti multa suun auki väsäämällä tuunatun version ylppärilakista. Huippua! Pidin lakkia päässä koko illan ja seurv. päivän. Monta kertaa sai selittää myös, että nyt on kyse kansallisylpeydestä ja lakki pysyy päässä koska on vappu. Seuraavana päivänä mentii improptu piknikilla Yliopistollisee puutarhaan. Oli hiukan viimaista, mutta aurinko lämmitti mukavasti.
Hattu! <3



Muumimukin seikkaulut. Se kävi myös Durbanissa ja Sodwanassa.


Red District Museum

Taidehissakurssin pakollisena osana oli retki Red District –museoon. Museo sijaitsee PE:n Red District Township alueella. Museo on rakennettu alueella asuvien voimin. Museo koostuu monesta isosta betonikompleksista, jotka sisältää kirjaston (on vielä osittain rakenteilla, kirjat puuttuu…), galleriatiloista ja itse päämuseosta. Projektilla on myös tavoitteena rakennuttaa museon yhteyteen kulttuuriprojekti Township lapsille. Kulttuuriprojekti sisältäisi musiikki-, tanssi- ja taidekoulutusta lapsille, joilla ei muuten siihen olisi mahdollista. Projekti ei kuitenkaan tule tapahtumaan seuraavaan 5-10 vuoteen, sillä rahoitus on vielä ikävä kyllä vielä hiukan hakusessa.

Päämuseo itsessään koostuu ”muistilaatikoista/tiloista”. Jokainen tila on kooltaan n 5x5x15 m ja sisältää yksittäisen mininäyttelyn. Mininäyttelyt koskee lähinnä paikallista (PE ja Uitenhage) Apartheid historiaa ja taistelua Apartheidia vastaan. Red District oli yksi merkittävimmistä alueista, kun puhutaan alueista, joilla merkittävä rooli erityisesti 1980-luvulla.




"Muistilaatikoita"


Alkuperäinen Red District -talo

Arkkitehdillä oli addiktio betoniin. Kaikki oli betonista, myös lattiat.

Etelä-Afrikan Guernica. Tsorit, en muista oikeaa nimeä.

Työ oli alunperin esillä Gtownin taidefestareilla. Työ kuvastaa mm Afrikan kamppailua HIViä vastaan.

 Tyhjä kirjasto


Impromptu kuorokonsertti

Päätettiin lähteä kuuntelemaan Sveitsiläisten (ja Rhodeksen) kamarikuoron konserttii läheisii kappeliin. Päätös tapahtui n 10 minuutissa ja istuttiin penkkii samalla hetkellä, kun kuoron johtaja aloitti esittelynsä. Tilaisuudessa oli myös sisäänpääsymaksu, mutta kiireessä huomattiin se vasta paikalleen istuessa wups. Jäi viinit juomatta. (maksu sisälsi lasillisen). Annettiin sitten raikuvat aplodit kuorolle joka kolossa. Kuoro esitti perinteisiä kuorolauluja ja myös muutaman Afrikkalaiset rytmit. Lisäksi paikalla oli saksofoniartisti, joka soitteli komiasti.

Tanssii Proffien kanssa

Päädyttiin yhtenä lauantai iltana katsomaan Tanssii Proffien/lehtorien kanssa. Hauskaa oli, eräs vanhempi historian rohvessori muistutti Kanki Kaikkosta, mutta oli erittäin adorable tanssiessaa. Asaitsi pronssinsa. Toiseksi sijoittui ylipirteä psykologian lehtori, joka pirteän iloinen jive sai kaikki nauramaan. Voiton korkkasi ansaitusti rohva, joka hoiti Tango de Roxannen kotiin. Pelotti, kun tunnistin laulun, että mitäköhän tästäkin tulee…Viihdyttävää tuli! Väliajalla myytiin kirkkaan vihreitä muffinsseja ja tanssiseuran jäsenet esitti parit modernit tanssit.

Vihreä muffinssi. Möivät niitä tauolla.


Rhodes got Talent/Rhodes next Idol

Tätä katsomaan mennessä pelotti oikeasti, että mitä tuleman pitää. Sanotaanko näin, että illan suosituin artisti oli Adele ja onneksi hän ei ollut kuulemassa. Illassa oli myös monia onnistumisia ja rakkaat kanssa opiskelijat kirkuivat tärykalvot irti. Tiesi kellä oli kavereita yleisössä. Me lähdettiin ensimmäisen kierroksen jälkeen pois, koska tilaisuus oli aika hitaasti etenevä ja yleisö hyvin epäkunnioittava esiintyjiä kohtaan. Tällä tarkoitan sitä, että ihmiset ei aina ymmärtänyt pitää leipäläpiänsä kiinni esiintyjien aikana ja välillä oli vaikea kuulla laulajaa, koska kajareista loppui tehot.Illassa oli myös monia onnistumisia ja i, että mitä tuleman pitää. Sanotaanko näin, että illan suosituin artisti oli Adele ja on

 
PLÄÄH aka tentit

Tentit. Sieltä ne tulee. Täällä tentit tentitää 1 kk aikana isoissa saleissa, joissa kontrolli on melkein tiukempaa kuin lentokentällä. Jokaisen pitää täyttää läsnäolo lipuke ja pöydällä pitää olla henkkarit tai sakko kilahtaa. Jos tentin aika tekee mieli mennä vessaan ni saa mennä, mutta kirjaan pitää raapustaa nimi, että on lähtenyt ja palannut. Lisäks jokane istuu ennaltamäärätyssä paikassa. Mun kohdalla se tarkotti A1:stä 3/5 tentissä. Kiitos sukunimeni. Ydessä tentissä olin A2 ja toisessa H2, koska joku toinen kurssi täytti ekat rivit ja Xhosa tuli vasta tokana. Tenttisalit oli saamarin kylmiä ja päälle oli kiskottava ainakin yks ekstra kerros, jotta tarkeni raapustaa tentit. Tentit kirjotettii myös kuulakärkikynällä. Weird. Tentit tarkistetaa myös kahteen kertaa: luennoitsija ja joku ulkopuolinen. Maassa, jossa asioiden kontrolli tapahtuu in African time, tenteissä oli yllättävän paljon kontrollia. Hyvä juttu sinänsä, mutta liika on liikaa. Pitääkö sitä oikeasti istua siellä penkissä vielä tentin jälkeekin, kun valvojat käy kaikki paperit vielä läpi. Huoh.

 xx
Ps Läpäsin kaikki tentit! Whuuuuuuuuup!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti