Ronsuja etsimässä: Reppureissaajan päiväkirja, osa 2: Tylsyyden Pretoria

Näkymä luonnonhistoriamuseolta. Taustalla Pretorian kaupungintalo.

25.6.-27.6.

Paikalliset oli oikeassa: Pretoria oli aika tylsä paikka reppureissata vaikka onkin pääkaupunki. Meinasi välillä tylsyys iskeä. Tulopäivänä suuntasin hostellin läheiselle ostosalueelle tekemään pakolliset ruokaostokset. Reissulla löysin uudet farkut ja istahdin hetkeks nauttimaan aurinkoisesta säästä kuivan siiderin kera. Aurinkoinen penkki ja hyvä kirja, siitä on tauko tehty. Hostellii palattaessa odotti pieni yllätys: kun astuin huoneeseen ni ketkäs siellä näenkään Saksapojat (Rhodeksen 2 saksalaisvaihtaria). Vehnä. Heitä en ihan odottanut näkeväni. Hemmamumala, Afrikka on pieni paikka. Seuraavana aamuna kävi myös selväksi, että pojat ei osaa kuiskata eikä hiipiä varpasillaan. Melkein heitin kengällä, koska herättivät hyvin aikaisin äänekkyydellään, mutta sitten totesin, että kenkä oli liian arvokas siihen. Mitä sitä nyt vain yhdellä kengällä tekee? Kiitos huonosti nukutun yön (saksanpojat kuorsasi) ja aikasen aamun olin aika väsynyt koko päivän. Päätin suunnata läheiseen Taidemuseoon (Pretoria Art Museum) ja maksoin ruhtinaalliset 1 e sisäänpääsymaksun. Museo oli kokoelma paikallista ja eurooppalaista taidetta. Mielenkiintoisin näyttely oli koululaistyönäyttely, jossa muutaman koulun oppilaiden työt olivat esillä. Teemana taisi olla yhtenäinen Etelä-Afrikka.

Museon jälkeen menin hetkeksi istuskelemaan viereiseen puistoon miettimään, että mitä seuraavaksi. Päätin suunnata Pretorian keskustaan ja katsoa mitä sieltä löytyy. Visitoin Transvaal- (Luonnonhistoria) ja National Museum of Cultural History (NMCH) –museot. Transvaal oli kuin Lontoon Luonnonhistoriamuseo, mutta eteläafrikkalaisella sävyllä ja hiukan pienemmällä budjetilla. NMCH:n mennessä odotukset olivat semikorkealla, koska ajattelin, että hei saan nähdä paikallista taidehistoriaa. Loppupeleissä se oli pikemminkin retki länsimaalaiseen historiaan. Bonuksena Egyptiläinen muumio ja aasialaisia soittimia. Museon putiikistä tein pieniä löytöjä, mm kaulakorun.

Lähtöpäivänä hengailin vain hostellilla pakkaillen ja hiukan kokkaillen, kun odottelin junan lähtöä. Junalla suuntasin takas Joburgiin ja kohti Port Elizabethia setvimään viisumiasiat kuntoon. Joburg-PE bussissa tapasin Pretorialaisen opiskelijan, Sredin. Hän opiskelee englantia ja kirjallisuutta Pretorian yliopistossa ja tahtoi tietää kaiken suomen kirjallisuudesta. Noh sitten kaivelin muistiani ja raapustin paperille muutamat nimet: Sofi Oksanen, Elias Lönnrot, Juhani Aho ja jne. Matkalla näytettiin samat leffat kuin PE-Joburg –matkalla alle viikko sitten. Ehanaa varsinkin, kun leffat oli Hollywoodin tusina tuotanto action-leffoja. Välillä ne leffat on ihan hyviä, mutta nuo eivät olleet.

p.s. olin aika onnellinen, kun pääsin pois kyseisestä hostellista. Se oli super kylmä ja kuumasuihku oli hyvin epätodennäköinen. Lisäksi henkilökunta ei ollut superavuliasta, mikä on aikasen tärkeää, kun matkustaa. Reissatessa olen usein kuullut parhaat visitointivinkit henkilökunnalta tai vierailta, mutta hostelli oli myös hyvin hiljainen, joten vierailta oli hiukan vaikeaa kysellä.

Yoh! Valitettavasti kuvat ovat hiukan sumeita, koska nappasin Pretoria kuvat puhelimella.